Punahuisku on kuin siro versio maitohorsmasta (Epilobium angustifolium): varsi on ohut ja nuokkuva ja vielä ohuempien sivuhaarojen kärjistä riippuvat lukuisat, pienet violetinpunaiset mykerökukat. Sukunimi Prenanthes voidaankin suomentaa "kasvot alaspäin kukkiva". Jokaisessa kehittyvässä siemenessä on lenninhaiventupsu, jonka avulla siemenet kulkeutuvat uusille kasvupaikoille.
Leviämisen helppous näkyy myös Mustilan Alppiruusulaaksossa, jossa tästä varjossa viihtyvästä metsäperennasta on vähitellen tullut kiusallinen rikkaruoho. Toisin kuin maitohorsma, punahuisku kukoistaa myös varjossa, kunhan maaperä on multavaa. Punahuiskun latvojen katkominen kukinnan jälkeen on arboretumissa jokavuotinen rutiinitoimenpide, jolla siemenestä leviäminen estetään. Punahuisku leviää myös maavartensa avulla. Kitkeminen vain innostaa juuristoa levittäytymään, joten ei-toivotuilta paikoilta hävitettävät kasvustot on käsiteltävä torjunta-aineilla.