Kiurunkannusten suuresta suvusta kasvaa Suomessa luonnonvaraisena pysty- ja hentokiurunkannusta (C. solida, C. intermedia). Etelänkiurunkannus on siro keskieurooppalainen laji, jolla on violetinpunaiset tai joskus valkoiset kukat. Selvin ero kotimaiseen pystykiurunkannukseen löytyy maan alta. Kiurunkannukset ovat mukulakasveja ja etelänkiurunkannuksen mukula on ontto (cava = ontto, kovera).
Luonnossa etelänkiurunkannus leviää siemenistä, joita muurahaiset ravintolisäkkeen takia kanniskelevat. Itämisen jälkeen kehittyvä mukula kerää ravintovarastoa nelisen vuotta ja samalla mukulan keskustasta tulee ontto. Mukulan vanhetessa tyviosa maatuu pois ja mukulasta muodostuu kovera, muodoltaan pyöreänsoikea tai jonkun verran kartiomainen.
Mustilassa etelänkiurunkannus kukkii keväällä Terassilla sekä violettina että valkoisena. Kasvin lehdet pysyvät vihreinä ja yhteyttävinä vielä siementen valmistuttua. Näin se kerää vararavintoa seuraavaa kukintaa varten. Jotta lehdet eivät kuivuisi liian nopeasti, kannattaa etelänkiurunkannus istuttaa varjoon. Joka tapauksessa se keskikesään mennessä on täysin häipynyt näkyvistä.
