Syötävän tarharaparperin (Rheum × hybridum) lisäksi raparperien sukuun kuuluu useita koristekasveja. Punakoristeraparperi kukkii kesä–heinäkuussa komein punaisin, lehtien yläpuolelle yli kahteen metriin nousevin kukinnoin. Se on kermankeltakukkaisen koristeraparperin (R. palmatum) muunnos.
Lehdet ovat tarharaparperiin verrattuna paljon liuskaisempia, mutta samalla tavoin voimakassuonisia. Keväällä koristeelliset lehdet puhkeavat punertavina, mutta vihertyvät myöhemmin kesällä. Lehdet saattavat aurinkoisella paikalla ränsistyä kukinnan jälkeen, jos kukkavarsia ei poisteta. Punakoristeraparperin varret eivät ole syötäviä, mutta sen paksua juurta on käytetty lääkekasvina etenkin Kiinassa, josta se on kotoisin.
Punakoristeraparperi muodostaa ison kasvuston, joten sitä ei ihan pieneen perannapenkkiin kannata sijoittaa. Se sopiikin paremmin esimerkiksi lammen tai puron rantaan, kuten Mustilassa, tai yksittäiskasviksi, jolloin sen arkkitehtoninen muoto pääsee oikeuksiinsa.
