Appalakkienalppiruusua pidetään yhtenä kestävimmistä villialppiruusuista. Sen luontainen kasvualue Pohjois-Amerikan itäosissa ulottuu Uuteen Englantiin, joilla talvet voivat hyvinkin vastata meikäläisiä olosuhteita. Jotkut alppiruusuharrastajat pitävät appalakkienalppiruusua kyseenalaisena puutarhakasvina. Syynä tähän on pensaan harottava kasvutapa ja myöhäinen kukinta, joka osittain peittyy uuden kasvun sekaan. Toisaalta appalakkienalppiruusu on Suomen oloissa ainut keino pidentää kukintasesonkia heinäkuun puolelle. Kukat ovat puhtaan valkoiset, joskus niissä on häivähdys punaista tai violettia. Ylimmässä terälehdessä on kellanvihreä kuvio.
Luonnossa appalakkienalppiruusu viihtyy aina parhaiten tuulensuojaisissa, varjoisissa notkoissa, jopa suoalueilla. Luontaisen kasvualueensa parhaissa osissa se muodostaa läpitunkematonta tiheikköä ja kasvaa nopeasti jopa suureksi puuksi. Meillä se jää alle kahden metrin korkuiseksi, mutta levittää oksiaan laajalle, jopa useiden neliömetrien alueelle.
Appalakkienalppiruusun tunnistaminen on helppoa, vaikkei sitä ennen olisi nähnytkään. Sille ovat tyypillisiä kasvupisteen ”pikkulehdet”, joiden avulla se on helppo erottaa esimerkiksi mustilanalppiruususta (R. brachycarpum var. tigerstedtii).
