Villa-alppiruusua keräsivät Kiinasta viime vuosisadan alkukymmeninä kuuluisat kasvinmetsästäjät Joseph Rock ja ruotsalaiset K. A. H. ("Harry") Smith ja David Hummel. Näistä keräyksistä kasvatetut villa-alppiruusut ovat saavuttaneet samanlaiset mittasuhteet kuin kotimaassaan: niistä on tullut hiukan avoimia ja harvaoksaisia, 2–4-metrisiä puumaisia pensaita. Euroopassa villa-alppiruusu on osoittanut erittäin hyvää talvenkestävyyttä. Se on menestynyt Tukholmassa Bergiaanisessa kasvitieteellisessä puutarhassa jo yli 60 vuotta, ja Mustilassakin ainakin 1950-luvulta lähtien.
Villa-alppiruusu kuuluu länsikiinalaiseen Taliensia-alasektioon, jonka lajit tunnetaan länsimaissa näyttävästä lehdistöstään. Villa-alppiruusun paras tuntomerkki on lehtien alapinnan tiheä, huopamainen, ruskea tai ruosteenpunainen nukka, joka uusissa lehdissä on aluksi lähes valkoista. Kukkanuppuja se tekee oloissamme laiskanlaisesti, ja kellomaiset, valkoiset tai vaaleanpunaiset kukat puhkeavat mannerilmaston kasvien tapaan niin aikaisin keväällä, että saattavat tärveltyä viimeisissä yöpakkasissa.
