Rhododendron carolinianum (Rhododendron minus var. majus) - carolinanalppiruusu

Pohjois-Amerikan itäosien ilmasto asettaa kasveille kovia vaatimuksia. Satunnaiset lämpimän ilman purkaukset keskellä talvea eivät saa herättää kasveja, sillä seuraavalla viikolla voi olla jo -30 °C pakkasta. Tältä alueelta tulevat alppiruusulajit rankataan kaikista kestävimmiksi. Carolinanalppiruusu on yksi niistä. Sen on ilmoitettu Yhdysvalloissa kestävän -31 °C:n lämpötiloja ja sen uusi kasvu ja kukat ovat poikkeuksellisen pakkasenkestävät.

Carolinanalppiruusu kuuluu suomullisten eli alppiruusujen eli lepidoottien ryhmään, jonka Suomessa menestyvät edustajat ovat yleensä varpumaisia, pienilehtisiä ja -kukkaisia. Niihin verrattuna carolinanalppiruusu on kookas ja isolehtinen. Kukatkin ovat suurehkot, väriltään vaaleanpunaiset tai valkoiset. Kukinta osuu Suomessa yleensä kesäkuun alkuun.

Pensaan koristearvoa vähentää sen taipumus pudottaa lähes kaikki edellisen kasvukauden lehdet syksyllä. Talviasussaan se ei siis ole erityisen huomionarvoinen, mutta pensas kyllä korvaa sen kesäisellä loistollaan. Carolinanalppiruusun perimää on monessa kestävässä risteymässä, joista tunnetuimpia ovat PJM-ryhmän lajikkeet.

Suomenkielinen nimi
Carolinanalppiruusu
Heimo
Ericaceae
Suku
Rhododendron
Laji
minus
Muunnos (var.)
majus
Koko
1–4 m, Suomessa yleensä alle 2 m pensas.
Kotipaikka
Suppea vuoristoalue Yhdysvaltain Pohjois- ja Etelä-Carolinan, Tennesseen ja Georgian osavaltioissa. Laajan tulkinnan mukaan sisältyy monimuotoiseen Rhododendron minus -lajiin.
Kuvaus
Ainavihanta, pysty- ja usein tiiviskasvuinen pensas. Leveänsoikeat, aromaattiset lehdet, joissa vaaleanruskeita suomuja lehden alapinnoilla. Kellomaiset kukat ovat vaaleanpunaiset tai valkoiset.
Kasvupaikka
Aurinko–varjo, tuore, humuspitoinen ja hapan kasvualusta.
Menestyminen
Vyöhykkeet I (II–III). Aurinkoisella paikalla saattaa tarvita varjostusta talvella.
Ryhmittely
Lehtipuut ja -pensaat
rhododenron_minus_ojussila.jpg