Alppien rinteillä kasvava ruostealppiruusu, saksalaiselta nimeltään die Alpenrose, on monella kielialueella antanut kansankielisen nimensä koko Rhododendron-suvulle, niin myös Suomessa. Ruusuille se ei ole kuitenkaan mitään sukua, vaan kuuluu kanervakasvien (Ericaceae) heimoon.
Pienilehtinen ja varpumainen ruostealppiruusu kasvaa luontaisena Alppien ylärinteillä metsärajan molemmin puolin kiiveten korkeammalle kuin juuri mikään muu puuvartinen. Ruostealppiruusu onkin pioneerikasvi, joka valtaa alppiniityillä laajoja alueita ja peittää kesä–heinäkuussa niityt vaaleanpunaiseen kukkamereen. Reilun metrin korkuiseksi kasvava pensas on erittäin myrkyllinen märehtijöille, jotka jättävätkin sen omaan rauhaansa.
Kotiseudullaan ruostealppiruusu on talvisin paksun lumivaipan suojaama, joten sen ei ole tarvinnut kehittyä erityisen pakkasenkestäväksi. Tämän vuoksi lajin kasvatus kohtaa vaikeuksia siellä, missä talvinen lumipeite ei ole luotettava. Kuumat kesätkin voivat nujertaa ruostealppiruusun, mutta silti se oli ensimmäinen Euroopassa koristekasvina käytetty alppiruusulaji. Jo 1752 sitä tiedetään viljellyn Englannissa, jonka viileänlauhkeassa ilmastossa se viihtyy erinomaisesti.
Mustilassa kasvaa monenikäisiä ruostealppiruusuja, ja ne kaikki talvehtivat lumen suojassa hyvin. Täällä ruostealppiruusu avaa pienet, vaaleanpunaiset kukkansa melko myöhään, tavallisesti vasta kesäkuun lopulla.
