Jääkaudet ovat tunnetusti muokanneet meillä kasvistoa kovalla kädellä, ja niin ovat mantereen toisella laidalla Japanissakin. Japanin vuoristoissa kasvaa luontaisena monimuotoinen ryhmä ainavihantia alppiruusuja, joiden oletetaan selviytyneen jääkausien yli rannikoilla säilyneissä lämpimissä suojapaikoissa eli refugioissa. Sieltä kasvit levittäytyivät jäätiköiden väistyessä ja joutuivat lopulta vetäytymään vuoristoihin, kun ilmasto muualla lämpeni niille liikaa. Tämän muuttoliikkeen arvellaan olevan syynä Rhododendron degronianum -lajin nykyiseen monimuotoisuuteen, joka pitää sisällään erilaisia lehti-, kukka- ja kasvumuotoja. Parhailla niistä on kauniin pyöreä kasvutapa ja ruosteenpunaisen villan peittämä lehdistö sekä komea kukinta.
Mustilan Etelärinteellä louhikossa kasvava nikonalppiruusu saattaa pienestä koostaan huolimatta olla arboretumin vanhin elossaoleva alppiruusupensas, sillä se on valokuvattu paikallaan kukintakoossa jo 1926. Nykyinen pensas on sen taivukas eli syntynyt maahan painuneesta ja juurtuneesta sivuoksasta.
Etelärinteen pensas on vanhin, muttei ole ainoa Mustilassa kasvava nikonalppiruusu. Nuorempien kasvien varttuessa eri puolilla arboretumia voi itse kukin ihmetellä tämän monimuotoisen lajin eri muotoja, joita kasvitieteilijät ovat erotelleet muunnoksiksi ja alalajeiksi muun muassa terälehtien lukumäärän perusteella.
