Magnolia

Tarhamagnolia on kahden japanilaisen magnolian, tähtimagnolian (M. stellata) ja japaninmagnolian (M. kobus) risteymä. Luonnossa nämä lajit eivät kohtaa, ja risteymä syntyikin ensi kertaa puutarhassa, saksalaisen Max Löbnerin risteyttämänä vähän ennen I maailmansotaa. Ensimmäiset taimet pantiin kaupan 1923 ja niistä viisi osti jo tuolloin ruusunjalostajana tunnettu Kordes Saksan Sparrieshoopista. Myöhemmin risteymää on lisätty useasti siemenistä ja näin syntyneistä taimista on valittu ja nimetty lukuisia lajikkeita.

Tämä pohjoisamerikkalainen magnolialaji on saanut nimensä siitä, että sen suuret lehdet asettuvat sateen- tai päivänvarjomaisiksi kiehkuroiksi versojen kärkiin. Se tuli Suomessa tunnetuksi Arboretum Mustilan keruumatkojen myötä. Taimivaiheen ohittaneita nuoria puita on maassamme jo lukuisia. Näkyvimmät kasvavat Helsingissä Vanhan kirkon seinustalla, tosin sekaannuksen vuoksi nimellä poppelimagnolia (M. acuminata).

Pensasmagnolia on menestynyt Mustilassa ja muuallakin Etelä-Suomessa oivasti, kunhan se saa kasvaa puolivarjoisalla paikalla lehtometsäoloissa. Luontaisena se kasvaa Itä-Aasiassa ja viihtyy erityisesti laavamaitten pensaikoissa.

Isolehtinen hopeamagnolia on yksi trooppisimman näköisistä puulajeista, joita meillä voi kasvattaa. Se on kuitenkin levinneisyydeltään pohjoisin magnolioista, sillä sen luontainen kasvualue ulottuu aina Kuriilien ja Sahalinin saarille asti.

Japaninmagnolia, kotimaassaan nimeltään kobushi, on kautta historian ollut tärkeä puu Japanin maanviljelijöille. Kun vuoristojen magnoliat peittyivät valkoiseen kukkamereen, tiesivät viljelijät oikean hetken koittaneen kevätkylvöille.

Japaninmagnoliaa esiintyy koko Japanin alueella aivan Hokkaidon pohjoisosia lukuun ottamatta. Eurooppaan japaninmagnolia tuotiin 1700-luvun lopulla, ja se saavutti pian suosiota hyvän talvenkestävyyden ja aikaisen, loisteliaan kukintansa ansiosta.

Tämä magnolialaji löydettiin luonnosta jo 1800-luvun lopulla, mutta se saatiin länsimaihin vasta 1977. Kasvienmetsästäjä Ernest Wilson, jota saamme kiittää monista hienoimmista puutarhakasveistamme, keräsi herbaarionäytteitä Magnolia biondiista jo 1907, mutta hänen toimittamansa siemenet eivät koskaan itäneet. Kenties ne olivat matkalla kuivuneet, ja sitä eivät magnoliansiemenet kestä lainkaan.

Amerikkalaisen Dennis Ledvinan jalostama keltakukkainen ja todennäköisesti erittäin talvenkestävä risteymä muistuttaa monia muita Pohjois-Amerikassa suosituksi tulleita keltakukkaisia magnolialajikkeita. Poppelimagnolialta (Magnolia acuminata) se on perinyt kukkien keltaisen väripigmentin ja puumaisen kasvutavan. Lehdistöltään ja kukinnaltaan risteymä muistuttaa enemmän toista vanhempaansa, valkokukkaista ’Norman Gould’ -lajiketta, joka on kromosomistoltaan keinotekoisesti kaksinnettu (tetraploidi) japaninmagnolia.

Trooppista rehevyyttä puhkuva hopeamagnolian (Magnolia obovata) ja pensasmagnolian (M. sieboldii) risteymä vaikuttaa lupaavalta magnolialta Suomen olosuhteisiin. Vanhemmat viljelykannat lienevät arkoja, mutta Göteborgin kasvitieteellisessä puutarhassa kestävää alkuperää olevista emoista syntyneet lajikkeet ’Aashild Kalleberg’ ja ’Swede Made’ ovat todennäköisesti hyvinkin käyttökelpoisia jopa eteläisessä Suomessa.

Kokoelmista kerätyistä pajumagnolian (M. salicifolia) siemenistä itää usein risteymiä tähtimagnolian (M. stellata) kanssa, samoin päin vastoin. Risteymä näyttää olevan yksi kestävimmistä magnolioista. Suomessa kokemuksia on kertynyt vasta lyhyeltä ajalta, mutta ne ovat ollleet hyvin myönteisiä. Mustilankin pensaista vanhin on jo päässyt kukintaikään.

Nopeakasvuinen ja jo nuorena runsaasti kukkiva magnolia 'Wada's Memory' on nimetty kuuluisan japanilaisen taimistoviljelijä Koichiro Wadan muistoksi. Washingtonin yliopisto Seattlessa sai Wadalta erän taimia maaliskuussa 1940. Taimet kasvoivat ja osoittautuivat tyypillisiksi japaninmagnolioiksi, mutta yksi niistä käyttäytyi poikkeavasti. Se kasvoi nopeasti muhkeisiin mittoihin ja saavutti jo nuorena kukintaiän. Tämän taimen oletetaan olevan kahden Japanissa luontaisena kasvavan lajin, japaninmagnolian (M. kobus) ja pajumagnolian (M.