Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-95-267 (=K04-94-850)
alkuperä: Kiina, Jilin Provinssi, Mt. Changbai, 42 20'N x 129 10'E, 830-865 m m.p.y.
Makedonianmännyn siemeniä saatiin Mustilaan jo 1907 bulgarialaiselta metsänhoitajalta. Siemenet oli kerätty Rila-vuoristosta, jossa eteläisestä sijainnista huolimatta keskilämpötilat ovat alhaisia ja lumi sulaa vasta kesäkuussa. Makedonianmänty kasvaa Balkanin vuoristoseuduilla jäänteenä jääkautta edeltävän aikakauden eurooppalaisista metsistä. Bulgarian ja historiallisen Makedonian lisäksi sitä kasvaa Albaniassa ja Montenegrossa.
Vuorimänty kasvaa luontaisena Pyreneillä, Alpeilla, Karpaateilla, Apenniinien pohjoisosissa ja Balkanin niemimaan vuoristoissa 1 000–2 200 metrin korkeudella puurajan yläpuolella. Se muodostaa tiheitä puistomaisia metsikköjä tai laajoja läpipääsemättömiä kasvustoja, jotka estävät eroosiota ja lumivyöryjä ja tarjoavat suojaa lukuisille eliölajeille.
Kontortamänty on kotoisin kapealta pohjois-etelä-suuntaiselta vyöhykkeeltä Kalliovuorilta Pohjois-Amerikan länsiosista. Se on kapeahkolatvainen kaksineulasmänty, jonka hyvänä tuntomerkkinä ovat metsämäntymme (P. sylvestris) neulasia pitemmät, paksummat ja kierteiset, väritykseltään kelmeänvihreät neulaset. Puun runko on ohutkuorinen ja tummanharmaa, kuusen runkoa muistuttava, vailla kotimaiselle männylle ominaista punerrusta tai iän myötä muodostuvaa kilpikaarnaa. Kontortamänty on kulojen jälkeen leviävä pioneeripuu, jonka kävyt yleensä avautuvat vasta metsäpalon jälkeen.
Sembramännystä erotetaan kaksi alalajia, joista alppisembra (P. cembra subsp. cembra) kasvaa keski- ja itä-Euroopan vuoristoissa ja siperiansembra (Pinus cembra subsp. sibirica) laajalla alueella Uralin itäpuoleisessa Siperiassa.
Mäntyjen (Pinus) suku on pohjoisen pallonpuoliskon mahtisuku, havupuusuvuista monilajisin ja kaikista puusuvuista laajimmalle levinnyt. Lehtipuista vain tammet (Quercus) yltävät samaan sarjaan.
Amerikanpunamänty kasvaa luontaisena Yhdysvaltain koillisosissa ja Kanadan itäosissa sekä Suurten järvien alueella, ilmastollisesti siis suomalaisittain suotuisilla seuduilla. Se onkin meillä eräs lupaavimmista vierasperäisistä mäntylajeista. Amerikanpunamänty ei kasva kovin suureksi puuksi, mutta siitä tulee erittäin kaunis. Sen runko punertaa kotimaisen metsämännyn (P. sylvestris) tapaan, mutta neulaset ovat paljon pitemmät, jopa 15 senttimetrin mittaiset, ja säilyvät oksilla neljästä viiteen vuotta.
Pensassembra on pensasmainen mänty, jonka pitkät, päältä kauniin sinivihreät ja alapuolelta vihreät neulaset ovat viiden neulasen ryhminä kuten myös sen lähisukulaisilla siperian- ja koreansembralla (Pinus cembra subsp. sibirica ja P. koraiensis). Se kasvaa luontaisena laajalla alueella Koillis-Aasiassa. Se viihtyy avoimilla ja runsaslumisilla paikoilla tai vuoristoissa puurajan yläpuolella karuilla kallioilla.
Sembramännyllä tarkoitetaan meillä lähes aina siperiansembraa (P. cembra subsp. sibirica) tai alppisembraa (P. cembra subsp. cembra). Koreansembra on paljon näitä harvinaisempi. Kaikki muistuttavat toisiaan – selvimmät erot ovat kävyissä.
Banksinmänty on pienehkö, epäsäännöllisen muotoinen puu, jolla on ruskeanharmaa runko, leveä latvus ja lyhyet, jäykät neulaset. Vanhoissa puissa käpyjä voi olla hyvinkin runsaasti, sillä kävyt eivät putoa siementen valmistuttua. Yleensä vasta metsäpalon kuumuus saa kävyt avautumaan ja siemenet varisemaan.