Sembramännystä erotetaan kaksi alalajia, joista alppisembra (P. cembra subsp. cembra) kasvaa keski- ja itä-Euroopan vuoristoissa ja siperiansembra (Pinus cembra subsp. sibirica) laajalla alueella Uralin itäpuoleisessa Siperiassa.
Siperiansembra viihtyy parhaiten avoimilla paikoilla tuoreissa, runsasravinteisissa metsissä, mutta menestyy myös soistuneilla mailla ja paksuturpeisilla rahkasoilla. Se on hidaskasvuinen ja pitkäikäinen puu, joka saavuttaa jopa 800–1200 vuoden iän. Suorat, jäykät ja tummanvihreät neulaset ovat viiden neulasen kimppuina. Kävyt ovat kookkaita ja tynnyrinmuotoisia. Ne putoavat maahan kokonaisina, siemenet karisevat maahan vasta käpyjen lahotessa. Siemenet sisältävät runsaasti B-vitamiinia ja muita arvokkaita ravinteita, ne ovat tärkeää ravintoa sekä ihmisille että metsän eläimille.
Siperiansembra on ensimmäisiä Suomeen tuotuja koristepuita ja koristepuuna sitä meillä myös enimmäkseen kasvatetaan. Tosin 1700 -luvun lopulla hyödyn aikakaudella ja 1800 -luvun lopulla suurten nälkävuosien jälkeen sitä tuotiin myös ravintokasviksi. Kauniskasvuinen, tuuhea ja pyöreälatvuksinen siperiansembra on suosittu ja paljon käytetty puu, joka menestyy hyvin koko maassa. Avoimella paikalla kasvaessaan se säilyttää alaoksansa vihreinä pitkään, mutta toisaalta ränsistyy jo verrattain varhain, 50–60 vuoden ikäisenä. Mustilassakin siperiansembra kasvaa ränsistyneenä metsikkönä Kausalantien varressa.
