Puistokartta
1. Arboretumin toimisto ja Puistokahvila
2. Tallinvintti (museo)
3. Mustila Puutarhan taimimyymälä (aiemmin Mustilan taimitarhat)
4. Mustila Viini ja Viinitupa
1. Arboretumin toimisto ja Puistokahvila
2. Tallinvintti (museo)
3. Mustila Puutarhan taimimyymälä (aiemmin Mustilan taimitarhat)
4. Mustila Viini ja Viinitupa
Pohjois-Amerikan länsiosista kotoisin oleva lännenhemlokki on sukunsa kookkain puu. Voimakasta varjostusta kestävä lännenhemlokki kasvaa rinnemetsissä sekapuuna tai muodostaa tiheitä metsiä. Lännenhemlokin latvus on kapean kartiomainen, oksat ovat lähes vaakasuoria. Latvan huippu ja pääoksien kärjet nuokkuvat sirosti hemlokeille tyypilliseen tapaan. Neulaset ovat keskenään eripituisia ja siirottavat kampamaisesti sivuille ja ylös peittäen oksat tuuheina, vanhemmiten kaukaa katsottuna sammalmaisina kerroksina.
Pohjois-Amerikan länsirannikon ilmasto suosii ennätyksellisiin mittoihin kasvavia puita, ja yksi näistä mahtipuista on jättituija. Se kasvaa kotiseudullaan jopa 70-metriseksi, järeäksi havupuuksi, jolla on ruskeanharmaa, säikeinen kuori ja kiiltävät suomumaiset lehdet.
Uhanalainen lawsoninsypressi esiintyy luontaisena vain Klamath-vuoriston laaksoissa Oregonin ja Kalifornian rajaseuduilla. Se edustaa puiden raskasta sarjaa, sillä se voi kasvaa 70 metrin korkuiseksi ja sen runko voi olla halkaisijaltaan neljä metriä. Ikää vanhimmalla elossa olevalla puulla kerrotaan olevan yli 1800 vuotta. Uhanlaiseksi tämän puun on tehnyt sienitauti (Phytophtora lateralis), joka ilmeisesti ihmisen tuomana on levinnyt lawsoninsypressin luontaisille kasvupaikoille. Puu ei kestä juuristoon leviävää tautia, vaan näivettyy vääjäämättä tartunnan saatuaan.
Nutkansypressi on pitkine, nuokkuvine oksineen ja riippuvine pikkuoksineen Välimerensypressin (Cupressus sempervirens) täysi vastakohta. Tuuhea sinivihreä lehvästö peittää lähes kokonaan kauniin kanelinruskean, pitkinä säikeinä pinnastaan repeilevän koristeellisen rungon. Kuumina päivinä nutkansypresseistä löyhähtää väkevä, lyijykynämäinen tuoksu.
Purppurapihtaa pidetään yleisesti kauneimpana Mustilassa kasvavana pihtana. Se onkin ansainnut tieteellisen nimensä, jossa amabilis tarkoittaa miellyttävää tai rakastettavaa. Purppurapihdan tummanvihreät havut ovat verrattoman koristeellisia ja sen kasvutapa uljas; oksat asettuvat sulkamaisina kiehkuroina toistensa lomaan muodostaen sopusuhtaisen ja rauhallisen kokonaisuuden.