Corydalis

Jalokiurunkannus kuuluu siihen vanhaan perennalajistoon, joka kukoisti kartanoiden ja pappiloiden puutarhoissa. Mustilan kartanon puistostakin sitä löytyy, ja myös arboretumin Juhlapaikalta ja Atsalearinteeltä. Nykyään sitä on paitsi puutarhoissa, myös viljelykarkulaisena lehtomaisilla paikoilla vanhojen asuinpaikkojen ympäristössä. Muurahaiset levittävät jalokiurunkannusta tehokkaasti hyödyntäessään ravinnokseen siemenessä kiinni olevan rasvalisäkkeen.

Kiurunkannusten suuresta suvusta kasvaa Suomessa luonnonvaraisena pysty- ja hentokiurunkannusta (C. solida, C. intermedia). Etelänkiurunkannus on siro keskieurooppalainen laji, jolla on violetinpunaiset tai joskus valkoiset kukat. Selvin ero kotimaiseen pystykiurunkannukseen löytyy maan alta. Kiurunkannukset ovat mukulakasveja ja etelänkiurunkannuksen mukula on ontto (cava = ontto, kovera).