Kesälaakeri on kukka-asetelmista tutun orjanlaakerin (Ilex aquifolium) kesävihanta sukulainen Pohjois-Amerikasta. Tuuhean pensaan korkeus vaihtelee metristä kolmeen metriin, ja se muodostaa tiheän oksiston ja peittävän lehdistön. Kukat ovat pienet ja huomaamattomat. Kesälaakerin suurin koristearvo onkin sen punaisissa marjoissa, jotka kypsyttyään pysyvät oksissa pitkälle talveen. Marjoja muodostuu vain emiyksilöihin, mutta hedepensaita tarvitaan pölytystä varten.
Sahalininorjanlaakeri on hyvin matala varpumainen kasvi, jolla on uurteiset nahkamaiset lehdet ja suuret punaiset marjat. Se kasvaa luontaisena Sahalinin saarella Venäjän Kaukoidässä sekä Kuriilien saarilla ja kahdeksan vuoren huipulla Japanissa. Mitä korkeammalla vuoren rinteellä varpu kasvaa, sen matalampana se ryömii ja sen kapeammiksi ainavihannat lehdet käyvät.
Orjanlaakeri (Ilex aquifolium) on läntisessä Euroopassa kasvava ainavihanta puu, jolla on jo esihistoriallisista ajoista alkaen ollut erityinen merkitys muun muassa kelteille ja roomalaisille. Orjanlaakeri on liitetty aina jouluun, sillä kasvin taikavoimien uskottiin olevan voimakkaimmillaan juuri talvipäivänseisauksen aikaan. Orjanlaakerin oksia käytettiin asumusten koristeluun, sillä niiden uskottiin tarjoavan keijuille turvapaikkoja. Ainavihantien lehtien symboliikka liitettiin myös kristilliseen joulunviettoon erityisesti englanninkielisissä maissa.
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-93-324