Tuijapuisto

Haapa on kotimaisten lehtipuiden joukossa helppo tunnistettava pyöreitten lehtiensä johdosta. Lehtien ruoti on pitkä ja litteä, joten pienessäkin tuulenvireessä kehittyy tunnistettava havina tyypilliseksi äänimaailmaksi. Vanhemmiten pystyurainen kaarna on nuorilla rungoilla vielä sileän harmaa, mikä saa haavikot erottumaan maisemasta jo matkan päästä. Lähempää tarkastellessa erottuu rungolla komeina keltaisina läiskinä kasvava haavan keltajäkälä (Xanthoria parietina).

Kanadantuijan tyypillisiä kasvupaikkoja sen kotiseudulla Pohjois-Amerikan koillisosissa ovat suot ja jyrkät kallionsyrjät, joilla muiden puiden kilpailu on vähäistä. Kanadantuija on hidaskasvuinen ja voi elää kituuttaa hyvinkin vanhaksi. Jopa 1650 vuoden kunnianarvoisa ikä on laskettu kaadetun puun vuosirenkaista.

Länsimaissa harvinainen koreantuija kasvaa luontaisena suppealla vuoristoalueella Pohjois- ja Keski-Koreassa. Se on hidaskasvuinen, kartiomainen havupuu, joka voi kotiseudullaan kasvaa yli kymmenmetriseksi puuksi, mutta jää usein huonommilla kasvupaikoilla pensasmaiseksi. Pellonraivauksen ja liiallisten hakkuiden seurauksena on vain vähän suvunjatkamiskykyisiä puita elossa, ja koreantuija onkin kotiseudullaan vaarantuneiden kasvilajin luettelossa.

Mustakuusi on kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa se kasvaa leveänä vyöhykkeenä Alaskasta New Foundlandiin ja Suurten järvien alueelle. Levinneisyysalueensa eteläosissa se kasvaa soisilla korpimailla, pohjoisempana myös kuivemmilla kangasmailla. Mustakuusi on pienikokoinen ja hoikkarunkoinen puu, jonka latvus on hyvin kapean kartiomainen. Neulasten väri vaihtelee tummanvihreästä sinivihreään tai sinivalkoiseen. Kävyt ovat lyhyitä ja palleromaisia. Usein ne ovat tiheinä rykelminä latvuksen huipussa ja jäävät sinne useiksi vuosiksi.

Kanadanlehtikuusi eli tamarakki on helppo erottaa jo matkan päästä hennoista, mutkittelevista latvaoksistaan. Puu on siro ja muihin lehtikuusiin verrattuna solakka. Kanadanlehtikuusen neulaset ovat sinivihreitä ja ennen varisemistaan neulaset koristavat maisemaa keltaisella syysvärillä. Kävyt ovat pienet, vain vähän hernettä suuremmat.

Kanadanlehtikuusi on kokeilemisen arvoinen valoisille, ravinteisille ja vähintäänkin tuoreille kasvupaikoille. Talvenkestävänä lajia voidaan pitää alkuperästä riippuen jopa Lappiin asti.