Länsimaissa harvinainen koreantuija kasvaa luontaisena suppealla vuoristoalueella Pohjois- ja Keski-Koreassa. Se on hidaskasvuinen, kartiomainen havupuu, joka voi kotiseudullaan kasvaa yli kymmenmetriseksi puuksi, mutta jää usein huonommilla kasvupaikoilla pensasmaiseksi. Pellonraivauksen ja liiallisten hakkuiden seurauksena on vain vähän suvunjatkamiskykyisiä puita elossa, ja koreantuija onkin kotiseudullaan vaarantuneiden kasvilajin luettelossa.
Koreantuijalla on kaunis, säännöllisen kartiomainen kasvutapa ja litteät liekomaiset versot, joiden suomumaiset neulaset ovat alapinnaltaan liidunvalkeat. Neulasten yläpinta on yleensä himmeän tummanvihreä, mutta voi aurinkoisella paikalla saada hopeista sävyä. Rungon kuori on säikeinen, väriltään harmaanruskea.
Suomessa menestyvistä tuijalajeista koreantuija on toiseksi kestävin. Viljely alkoi maassamme 1930-luvun alussa, jolloin Mustilaan ja Metsäntutkimuslaitokselle saatiin siemeniä suoraan luontaiselta kasvupaikalta. Kahden tuijalajin kasvaessa rinnan on Mustilassa syntynyt myös koreantuijan ja kanadantuijan (T. occidentalis) välinen risteymä, idän ja lännen kädenlyönti, joka on koko maailman oloissa harvinaisuus.
