Himalajankataja kasvaa Himalajan ja Luoteis-Kiinan vuorenrinteillä 1600–4800 metrin korkeudella. Sen kasvutapa vaihtelee, kuten katajilla yleensäkin. Siitä saattaa tulla pieni puu, toisinaan se mataa maanmyötäisenä, mutta useimmiten se on pystykasvuinen pensas.
Laakakataja kasvaa luontaisena Pohjois-Amerikan pohjoisosissa laajalla alueella New Foundlandilta Pohjoisen jäämeren tuntumaan kallioisilla hiekkarannoilla, vuoristoissa, niukkaravinteisissa metsissä ja soilla. Se kestää kuumaa yhtä hyvin kuin kylmää, pitää auringosta, mutta sietää myös jonkin verran varjoa.
Kalliovuortenkataja on levittäytynyt laajalle Pohjois-Amerikan länsiosien vuoristossa useimmiten noin 1500 metrin korkeudella. Se muodostaa paikoitellen laajoja, maisemalle leimaa-antavia kasvustoja. Kalliovuortenkataja saattaa kasvaa yli kymmenmetriseksi, pylväsmäiseksi tai kartiomaiseksi puuksi tai siitä voi tulla epäsäännöllisen pyöreä pensas, joka haarautuu jo rungon tyvellä voimakkaiksi sivuhaaroiksi.
Rohtokataja kasvaa luontaisena Euroopan kaakkoisosassa, Alpeilla ja Karpaateilla, itä-Siperiassa sekä keski-Aasiassa 1000–3300 metrin korkeudella. Sen kasvupaikkoja ovat vuoristojen metsänrajavyöhykkeet ja vuoristometsien pensaskerrokset. Itä-Aasiassa kasvaa rohtokatajan muunnos, koreanrohtokataja (J. sabina var. davurica), jonka täysikasvuisissa yksilöissä on myös neulasmaisia lehtiä. Eurooppalaisella rohtokatajalla on vain suomumaisia neulasia.
Kataja eli kotikataja on maailman laajimmalle levinnyt havupuulaji. Se kasvaa kaikilla pohjoisen pallonpuoliskon mantereilla arktiselta tundralta subtropiikkiin. Tämä edellyttää hyvää sopeutumiskykyä erilaisiin olosuhteisiin. Katajan kasvupaikkavaatimukset ovatkin väljät. Sitä kasvaa sekä karuilla kallioilla että rehevissä lehdoissa.
Katajan kasvutapa vaihtelee pensasmaisesta, maata pitkin mataavasta pylväsmäiseen, joskus jopa puumaiseen muotoon. Eri muotoja esiintyy runsaasti näiden väliltä. Valikoituja muotoja myös tuotetaan ja myydään yleisesti lajikkeina.
Tämä Aasian itäisimmän äärilaidan kataja saatiin Arnold Arboretumiin (Harvardin yliopisto, USA) Japanista Hokkaidon saarelta 1892 ja nimettiin arboretumin ensimmäisen johtajan C. S. Sargentin (1841–1927) mukaan. Sitä kasvaa kaikkien Japanin saarten lisäksi Korean niemimaalla sekä Kuriileilla ja Sahalinin eteläosissa. Kasvupaikkana on yleisesti alapaljakan pensastiheiköt, niityt ja vierinkivilouhikot, mutta pohjoisimmilla alueilla lähinnä kivikkoiset merenrannikot.
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-96-396
alkuperä: Cedar Beach, Vermont, USA 44°20’ N, 7301 O’W
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-95-291
alkuperä: Sahalin, Lazovski
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-94-075
alkuperä: Etelä-Sahalin, Venäjä
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-93-259