Skip to main content

Ulsike 1997: 110. Fagus grandifolia - amerikanpyökki

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-96-250

alkuperä: Rolphton, Ontario, Kanada 46°10'N, 77°45'W

Eurooppalaisen (puna)pyökin (Fagus sylvatica) pohjoisamerikkalainen vastine on amerikanpyökki. Se on samalla uuden mantereen ainoa pyökkilaji. Amerikanpyökki kasvaa mantereen itäosissa Meksikonlahdelta Suurille järville, eteläiseen Quebeciin ja idässä Atlantin valtameren rannoille saakka. Laji poikkeaa eurooppalaisesta pyökistä mm. siten, ettei se juurikaan muodosta latvukseltaan sulkeutuneita puhtaita 'pyökkimetsiä', vaan esiintyy yleisemmin sekapuuna mm. sokerivaahteran ja keltakoivun kanssa. Ilmastollisesti amerikanpyökkiä voidaan pitää eurooppalaista sukulaistaan kestävämpänä. Mustilassa kasvava yksinäinen amerikanpyökki selvisi 1980-luvun kovista talvista vahingoittumattomana kun samalla rinteellä kasvaneet euroopanpyökit paleltuivat lumirajaan saakka.

Amerikanpyökki on vaikuttavan näköinen, luontaisilla alueillaan jopa 35 m mittainen puu. Keskimäärin varttuneet pyökit ovat kuitenkin hieman yli 20 metrin pituisia. Kasvaessaan vapaasti sen latvus levittyy laajaksi samaan tapaan kuin iäkkäällä tammella. Puun oksat kehittyvät iän myötä hyvin pitkiksi ja erikoisen kasvutapansa vuoksi ikään kuin kietoutuvat toisiinsa. Lyijynharmaa kuori ei kaarnoitu vanhempanakaan, vaan pysyy ehjänä ja sileänä. Sileän pyökin runkoon ovatkin nuoret rakastavaiset kirjoittaneet kaiverruksiaan.

Amerikanpyökin lehdet ovat suurehkoja, sahalaitaisia ja ne saavat pronssinhohtoisen syysvärin. Talven tultua lakastuneet lehdet pysyvät usein puussa pitkään kuten tammenlehdetkin. Pyökin hedelmä on karvaisen tai piikkisen kehdon suojaama pähkinä, jonka sisällä kolmikulmaiset siemenet ovat.

Amerikanpyökin puuaines on hyvin tiheäsyistä ja kovaa. Se on hyvin arvostettua materiaalia mm. puusepänteollisuuden tarpeisiin.

Laji on Suomessa viljeltynä hyvin harvinainen ja tiedossa on vain muutamia yksilöitä. Näiden talvenkestävyys on kuitenkin ollut niin hyvä, että lajilla voisi olla laajempaakin käyttöä Etelä- Suomen puistoissa ja puutarhoissa. Ongelmana onkin ollut se, että sopivia siemeneriä ei ole ollut saatavilla.

Nyt tarjoutuu tilaisuus kokeilla tätä ainakin I-II- vyöhykkeillä kestävää lajia laajemminkin. Koesiemenerä on kerätty aivan lajin luontaisen esiintymisalueen pohjoisosasta luonnonvaraisista yksilöistä, joiden pohjoinen alkuperä saattaa mahdollistaa viljelyn jopa III- vyöhykkeellä.

Amerikanpyökki menestyy nuorena varjossa. Se viihtyy hikevassä, runsasmultaisessa maassa. Kylmäkäsittelyn saaneet siemenet ovat itäneet jo varastoinnissa, kuten lähes poikkeuksetta käy lajeilla, jotka vaativat kylmäkäsittelyn, mutta eivät siedä kuivumista. Itäminen ei kuitenkaan ole haitaksi taimien kehitykselle, vaan kun siemen kylvetään 1 -2 cm syvyyteen, nousee taimi ylös kunhan lämpötila on riittävän korkea. Itäneet siemenet kestävät hyvin huonosti halloja, joten ne menestyvät vain, mikäli pakkanen ei pääse vaikuttamaan niihin. Taimien on hyvä antaa varttua muutaman vuoden suojaisassa taimitarhassa ennen niiden siirtoa lopulliselle kasvupaikalleen. Suojaus jyrsijöitä vastaan on suotavaa.

Kasvin perustiedot
Suku: 
Fagus
Laji: 
grandifolia

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin