Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-93-190 tai K09-93-261
alkuperä: Delta, Manitoba, Kanada tai Mound, Minnesota, USA
Saarnivaahtera on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja on laajimmalle levinnyt sikäläinen vaahteralaji. Sen luontainen esiintymisalue ulottuu Meksikonlahdelta aina Manitobaan ja jopa Albertaan saakka Kanadassa. Saarnivaahtera on amerikkalaisista vaahteralajeista kaikkein pohjoisin.
Saarnivaahtera on melko pienikokoinen puu. Se saavuttaa harvoin viljeltynä yli 10 metrin pituutta, mutta saattaa kotiseudullaan saavuttaa lähes 20 metrin pituuden. Usein se on pensasmainen. Saarnivaahtera on kaksikotinen kasvi, joten siemenen syntyminen edellyttää alueella molempia kasviyksilöitä. Emiyksilöt ovat koristeellisia runsaine hedelmäterttuineen.
Saarnivaahtera on hyvin nopeakasvuinen, joskin lyhytikäinen puu. Sen lehdet ovat yleensä 5-lehdykkäisiä muistuttaen saarnen lehtiä. Syysväri on keltainen, joskus syysväritystä ei ehdi kehittyä. Saarnivaahtera on ollut ajoittain Suomessakin varsin suosittu koristekasvi ja sitä on aikanaan istutettu mm. rautatieasemien läheisyyteen. Nyttemmin se on viljeltynä harvinaistunut. Se on kuitenkin erinomainen puu koristeistutuksia ajatellen hyvän talvenkestonsa vuoksi.
Vaahteralajien puuaines on yleensä hyvin kovaa ja kaunissyistä, mutta pienikokoinen saarnivaahtera ei ole merkittävä puuntuottaja.
Siemen itää kylmäkäsittelyn jälkeen nopeasti. Molemmat siemenerät ovat saaneet varastoinnin yhteydessä tarvittavan käsittelyn ja siemen tulisi kylvää heti. Osa siemenistä saattaa itää vasta kylvöä seuraavana vuonna. Luonnonvaraisista puista kerätyt siemenerät antavat tärkeää tietoa lajin siirtomahdollisuuksista.
Saarnivaahteran on todettu menestyvän ainakin IV- vyöhykkeellä.