Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-93-176
alkuperä: Keewatin, Ontario, Kanada
Silosumakki on alueen lähes kymmenestä sumakkilajista levinneisyydeltään kaikkein pohjoisin ja samalla lajeista yleisin. Sen luontainen esiintymisalue on lähinnä itäinen Pohjois-Amerikka, vaikka sen sanotaankin olevan ainoa puuvartinen kasvilaji, jota tavataan kaikissa 48:ssa USA:n osavaltiossa Havaijia ja Alaskaa lukuunottamatta.
Silosumakki muistuttaa suuresti samettisumakkia. Se on kotiseudullaan jopa 6-10 m juurivesallinen pensas. Se viihtyy hiekkaperäisillä, aurinkoisilla kasvupaikoilla ja mm. teiden varsilla. Sen lehdet muistuttavat läheisesti samettisumakin kerrannaisia, 11-31 - lehdykkäisiä lehtiä.
Silosumakin syysväri on hehkuvan punainen. Punaiset, pystyt marjatertut jäävät koristamaan lehtensä varistanutta pensasta pitkälle talveen. Marjatertut syntyvät tämän tavallisesti kaksikotisen pensaan emiyksilöihin.
Lajin siemenen itämistä estää kova, vettäläpäisemätön siemenkuori. Jotta itäminen olisi mahdollista, tulee siemen sekoittaa lähes kiehuvaan veteen, esim. juuri liedeltä nostettuun. Siemen saa liota vedessä kunnes se jäähtyy huoneenlämpöön. Liottamista voidaan jatkaa 3-4 vrk kylmää vettä päivittäin vaihtaen. Sumakit kärsivät koulimisesta, joten koulinta on syytä tehdä mahdollisimman pienillä taimilla tai siirtää ne taimikasvatusalustalta vasta seuraavana vuonna niiden vielä ollessa lepotilassa.
Silosumakin oletetaan menestyvän Suomessa samettisumakkia paremmin. Tämä siemenerä on kerätty lajin luontaisen esiintymisalueen pohjoisosasta luonnonvaraisista kasveista.