Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-93-239 tai K09-93-240
alkuperä: Chanhassen, Minnesota, USA tai Cedar Junction Forest, Wisconsin, USA
Pohjois-Amerikan kymmenistä tammilajeista punatammi ja takiaistammi ovat kaikkein pohjoisimpia. Punatammea on viljelty meillä aina vuosisadan alkuvuosilta ja kokemusten perusteella laji on todettu kestäväksi maamme eteläosissa. Menestyneet kannat ovat valitettavasti tuntematonta alkuperää.
Punatammi kasvaa kotiseudullaan jopa 25 m mittaiseksi. Meillä se jää kuitenkin yleensä hieman pienemmäksi. Punatammi ei ole aivan yhtä pitkäikäinen laji kuin esim. kotoinen tammemme, mutta on tätä nopeakasvuisempi.
Punatammi viihtyy parhaiten syvämultaisilla, lämpimillä mailla. Sen juuriston rakenne poikkeaa meikäläisen tammen juuristosta sikäli, että paalujuurta ei juuri muodostu. Näinollen punatammi sietää myös märkiä kasvuolosuhteita ja viihtyy tyydyttävästi myös savimailla.
Keski-Euroopassa on lajin metsätaloudellista käyttöä kokeiltu varsin laajasti. Lajin käyttöalueen pohjoisrajan selvittäminen Suomessa vaatii uusia alkuperäkokeita. Tavoitteenamme on myös löytää lajille tyypillisiä korean punaisen syysvärin omaavia siemenalkuperiä aivan lajin levinneisyysalueen pohjoisreunoilta. Toistaiseksi meillä viljellyt punatammet ilmeisen eteläisen alkuperänsä vuoksi eivät pidempään kasvukauteen tottuneina ehdi muuttaa väriään, vaan lehdet paleltuvat vihreinä puuhun.
Siemen tulisi kylvää heti, sillä se itää välittömästi. Taimet voidaan siirtoistuttaa 1-2- vuotiaina. Näiden alkuperien voidaan olettaa kestävän jopa III-vyöhykkeellä.