Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-93-380
alkuperä: tuntematon, Lisäyslähde: Chanhassen, Minnesota, USA
Pohjois-Amerikan jalopähkinälajeista vain amerikanjalopähkinä ja mustajalopähkinä ulottavat luontaisen levinneisyytensä aina Kanadaan saakka. Amerikanjalopähkinä on yleensä parhaiten menestynyt, kun taas mustajalopähkinä on eteläisempi laji, joka pohjoisimmilla luontaisilla alueillaan esiintyy Suurten Järvien alueen eteläosissa. Sitä on maassamme vain joitain kappaleita.
Mustajalopähkinä on jalopähkinälajeista kaikkein pitkäikäisin ja suurikasvuisin. Se saavuttaa usean sadan vuoden iän ja jopa 50 m pituuden. Viljeltynä se usein jää pienemmäksi, kuitenkin 20-25 m pituiseksi.
Se on suosittu paitsi koristeellisuutensa, myös erittäin arvokkaan puuaineensa vuoksi. Sen puuaines (engl. walnut) eli pähkinäpuu on arvostettua mm. huonekaluteollisuudessa. Yhdysvalloissa puita jopa kaadetaan salaa rungoista maksettavan huippuhinnan vuoksi.
Mustajalopähkinä on nuorena pystykasvuinen, eikä se haaraudu helposti kuten muut jalopähkinälajit, vaan säilyttää ylvään runkomaisen olemuksen myös vanhana. Sen lehdet ovat pienemmät kuin muilla jalopähkinälajeilla, noin 50 cm pitkät. Lehdillä ei ole erityistä syysväriä. Mustajalopähkinän hedelmä on syötävä, hyvin paksukuorinen lähes pyöreä pähkinä.
Mustajalopähkinä menestynee ainoastaan maan eteläisimmissä osissa. Menestyessäänkin se jäänee meillä pieneksi puuksi. Siemenet on kerätty useista vanhoista istutuksista Chanhassenista aivan luontaisen kasvualueen ulkopuolelta. Puuryhmien kasvurytmissä oli havaittavissa hyvin suuria eroja. Tämä antaa aiheen odottaa, että kerätyistä siemenistä syntyisi varsin kestäviäkin yksilöitä.
Mustajalopähkinän siemen tarvitsee kylmäkäsittelyn itääkseen. Näinollen siemenerä itänee kylvöä seuraavana keväänä.