Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-91-104 tai K09-89-010
alkuperä: Holmes Creek, British Columbia, Kanada 53 15'N x 120 00'W, 800 -900 m.m.p.y. tai Arboretum Mustlla, Elimäki, 60 44'N x 26 29'E, 60 m.m.p.y.
Kotoisin Pohjois-Amerikan luoteisosasta rajoittuen pohjoisessa Brittiläiseen Kolumbiaan, idässä Kalliovuoriin, etelässä Kalifornian pohjoisosiin ja lännessä Tyyneenmereen. Maailmasta tunnetaan 6 lajia, joista 2 Pohjois-Amerikassa ja 4 Aasiassa.
Jättituija on sukunsa suurikokoisin edustaja. Jättituija suosii kosteita kasvupaikkoja aina 2000 m korkeuteen saakka, jolloin se usein saa kääpiömuodon ja muuttuu suorarunkoisesta, jopa 60 m korkeuteen kurottavasta puusta vaivaiseksi pensaaksi. Se muodostaa kotiseudullaan harvoin puhtaita metsiköitä, ja esiintyy usein yhdessä douglaskuusen, sitkankuusen, lännenhemlokin, punalepän sekä muiden alueelle tyypillisten lajien kanssa. Jättituijan lehdet ovat päältä kiiltäviä, tummemmanvihreitä kuin muiden tuijien lehdet, alta valkokuvioisia, olemukseltaan suomumaisia. Hedelmä on n. 10 mm pitkä käpy, joka kypsyessään syys -lokakuulla muuttuu keltaisesta ruskeaksi. Käpysuomut aukeavat pian kypsymisen jälkeen vapauttaen siemenet.
Jättituija on alueen merkittävimpiä talouspuita. Sen puuaines on erittäin kevyttä, lähinnä balsan (Ochroma lagopus) ja kuusen väliltä. Se ei ole vahvaa, mutta sen sijaan suorasyistä, hyvin lahonkestävää, miellyttäväntuoksuista ja -väristä. Sitä käytetään normaalin teollisuuskäytön ohessa erikoispuulajina mm. kasvihuonerakenteissa, veneenrakennuspuuna sekä soitinvalmistuksessa kitaran kansipuuna, jona se yhdessä sitkankuusen (Picea sitchensis) kanssa on maailman arvostetuinta. Alueen alkuperäiset asukkaat, intiaanit, arvostivat jättituijaa sen saavuttaman korkean iän (jopa 800 vuotta) vuoksi, niinpä jättituijaa käytettiin toteemipaalujen raaka-aineena sekä kanoottien valmistuksessa. Suurin tunnettu intiaanien yhdestä puusta veistämä kanootti oli n. 20 m pitkä ja yli 2 m leveä.
Siemen itää hyvin ilman esikäsittelyä. Se tulisi kylvää n. 0,5 cm syvyyteen hyvin kostutetulle kasvualustalle. Riittävässä lämpötilassa siemen itää n. 14 vrk. itävyyden ollessa n. 70 %. Taimet voidaan koulia jatkokasvatusalustalle n. 1 kk. kuluttua itämisestä. Jättituija on varjossa viihtyvä kasvi, eikä sitä tulisi missään vaiheessa asettaa paahteelle alttiiksi. Sen lehdet ruskettuvat helposti syyshalloissa, mutta vaiva korjaantuu yleensä itsestään keväällä kasvun alettua.
Jättituija menestyy maassamme ainakin vyöhykkeellä II, paikoin ylempänäkin. Se saavuttaa meillä n. 10 m korkeuden. Kanadan siemenerä on kerätty kasvin luontaisen esiintymisalueen pohjoisosasta meidän kannaltamme parhaalta alueelta luonnon-varaisista puista. Mustilan kanta on kestävyydeltään erinomaista, alkuperältään tuntematonta kantaa. Tarkoitus on verrata näitä kantoja ja hakea niille mm. pohjoisrajaa.