Suomessa käytettiin vuonna 1995 avomaan koristekasvien hankintoihin 400 miljoonaa markkaa. Koristekasvien taimista lähes 70 prosenttia on 1990-luvulla tuotu ulkomailta. Vuonna 1990 tuotiin maahan puuvartisia koristekasveja yhteensä yli 6 miljoonaa kappaletta; luvussa eivät ole mukana maahantuodut marjakasvit, hedelmäpuut eivätkä perennat.
Puuttumatta tässä yhteydessä tuonnin kansantaloudellisiin, ekologisiin tai työllisyysnäkökohtiin voidaan todeta, että etelästä Suomeen tuotu kasvimateriaali aiheuttaa tunnetusti paljon myös itse kasvien käyttöön ja menestymiseen liittyviä ongelmia. Näistä keskeisin lienee alunperin Keski-Euroopan markkinoita varten valittujen lisäyskantojen huono sopeutuminen kylmään ilmastoomme. Mutta myös kotimaisessakin tuotannossa suuri osa lisäysmateriaalista on peräisin tuntemattomista Keski-Euroopassa käytetyistä lisäyskannoista, joita ei alunperin ole valittu ja hankittu pohjoisen Skandinavian ilmastoa varten. Kokeilluista lajeista kestävimmät ovat vuosikymmenten saatossa yksinkertaisesti vain vakiintuneet myös suomalaisen viherrakentamisen peruslajistoksi.
Nuori viherrakennuskulttuurimme on vasta melko vähäisessä määrin pystynyt tuottamaan omiin erikoisolosuhteisiimme soveltuvaa koristekasvimateriaalia. Täytyy muistaa, että koetoiminta on kallista, vie paljon aikaa ja maksava väestöpohja on meillä varsin kapea Keski-Euroopan leudompaan alueeseen verrattuna. Näin olemme suomalaisissa pihoissa, puistoissa ja julkisissa koristeistutuksissa joutuneet tyytymään eräiden kasviryhmien kohdalla hyvinkin niukkaan koristekasvivalikoimaan.
Ongelma on itse asiassa yhteinen koko Skandinavialle sekä myös Amerikan pohjoisosille, missä talvenkestävien koristekasvien etsiminen ja jalostustyö on myös varsin nuorta. Yhteinen ongelma on käynnistänyt myös kansainvälistä yhteistyötä talvenkestävien koristekasvien jalostamiseksi, mihin työhön myös käsilläolevassa projektissa tullaan jossain määrin osallistumaan. Suomessa on tehty ennenkin töitä kotimaisen koristekasvivalikoiman kehittämiseksi. Eri organisaatiot ovat tehneet arvokasta työtä, ja mm. eräs viimeisimmistä laajoista projekteista, jossa Helsingin yliopiston toimesta jalostettiin uusia kotimaisia talvenkestäviä alppiruusulajikkeita, on poikinut laajan kotimaisen tuotannon ja kaupan lisäksi myös vientiä.
Mustilalla on kokoelmissaan maan laajin puu- ja pensasvalikoima, eikä monia arboretumin vanhoissa kokeissa löytyneitä "helmiä" ole vielä osattu hyödyntää. Laajamittainen uuden koemateriaalin hankinta aloitettiin Mustilassa vuonna 1990, minkä seurauksena voidaan nyt kerätä ensimmäisiä havaintoja satojen uusien siemenerien menestymisestä. Jo tehtyyn työhön verrattuna vähäisten tarvittavien ponnistelujen jälkeen voitaisiin materiaalista valita muutaman vuoden sisällä useita kymmeniä uusia talvenkestäviä koristekasvilajeja ja -kantoja kotimaiseen viljelyyn. Joukossa on useita mielenkiintoisia uutuuksia, joita ei toistaiseksi ole voitu meillä hankkia tai joista myyty taimimateriaali ei ole kestänyt meidän ilmastoa.