Luontainen levinneisyys
Hopeavaahtera on pohjoisamerikkalainen laji. Sitä esiintyy mantereen itäosassa laajalla alueella Meksikonlahdelta eteläiseen Kanadaan sekä Suurilta järviltä Atlantille saakka.
Lajikuvaus
Hopeavaahtera kasvaa luontaisesti jopa 40 metrin pituiseksi, mutta jää yleensä hieman pienemmäksi. Suomessa se on jäänyt 20 metrin pituiseksi Oksat kasvavat yläviistoon ja latvus muodostuu melko leveäksi. Lehdet ovat kauniin liuskaisia, päältä harmaanvihreitä ja alta hopeansinertäviä. Syysväri on keltainen, mutta se ei ole yhtä merkittävä kuin useilla muilla vaahteralajeilla. Siemen on vaahteralle tyypillinen lohkohedelmä, mutta se kypsyy syksyn sijasta kesällä. Hopeavaahterasta on jalostettu myös useita lajikkeita, joista useimmat ovat liuskalehtisiä. Ne ovat kantamuotoa pienempikasvuisia, mutta ovat osoittautuneet ilmastollisesti hyvin kestäviksi.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Hopeavaahteraa on meillä viljelty pitkään, mutta se on jäänyt yllättävän harvinaiseksi. Se on menestynyt I-III-vyöhykkeillä hyvin ja se saattaisi menestyä vielä pohjoisempana, mikäli lisäykseen käytetty siemen on sopivaa alkuperää. Maailmalla hopeavaahtera on yleisesti käytetty koristepuulaji.
Käyttö
Hopeavaahtera sopii yksittäispuuksi ja pienii ryhmiin. Sen kujannepuuominaisuuksia heikentää hyvin hauras ja helposti murtuva puuaines, joka aiheuttaa oksien putoamista esim. myrskyissä ja märän lumen aikaan.
Kasvupaikkavaatimukset
Hopeavaahtera on vaatelias kasvupaikan multavuuden suhteen. Se viihtyy kosteassa, runsasravinteisessa maassa. Valoisuuden suhteen se on vaatimattomampi. Se viihtyy auringossa mutta tyytyy myös puolivarjoon.
Lisäys ja taimikasvatus
Hopeavaahteraa lisätään siemenestä. Lajikkeet lisätään varttamalla. Siemenlisäyksen ongelma on siemenen lyhytikäisyys ja saatavuus. Siemen pitäisi kylvää heti sen kypsyttyä, sillä se menettää nopeasti itävyytensä. Meillä ei juuri ole istutuksia, joista voisi saada kotimaista kantaa siemeniä, vaan siementä joudutaan tuottamaan ulkoa. Tällöin on kuitenkin vaikea saada riittävän pohjoisia alkuperiä. Viljelyssä olevat kannat ovat tuntemattomia. Hopeavaahtera on erittäin nopeakasvuinen laji. Amerikkalaisista vaahteroista se on kaikkein nopein ja saattaa viidessä vuodessa kasvaa lähes kymmenmetriseksi parhailla paikoilla. Nopeasta kasvusta on meillä haittaa, sillä versot ehtivät puutua huonosti. Taimet koulitaan lehtipuille soveltuviin kasvatuskennoihin ja kasvatetaan niissä 1- 2 vuotta. Sen jälkeen jatkokasvatus pellossa 2 vuotta. Kasvatus on muuten helppoa, mutta jatkuva versojen paleltuminen syksyisin on haitallista.