Luontainen levinneisyys
Lännenhemlokki on kotoisin luoteisesta Pohjois-Amerikasta. Sitä esiintyy Oregonista ja Idahosta aina Alaskaan saakka Kalliovuorten ja Tyynen valtameren välisellä alueella.
Lajikuvaus
Kestävin hemlokkilaji on meillä huonosti tunnettu.
Lännenhemlokki on kotiseudullaan jopa 70 metrin mittainen puu, usein kuitenkin hieman pienempi. Meillä 1930-luvulla istutetut puut ovat toistaiseksi saavuttaneet yli 20 metrin pituuden. Lännenhemlokin kuori on ruskeanharmaa ja kaarnainen. Neulaset ovat lyhyitä ja eripituisia. Ne ovat päältä vihreitä ja alta valkokuvioisia. Oksat ovat pitkiä, nuokkuvia ja kauniita. Kävyt ovat pieniä ja hyvin kauniita, vain 2 cm pituisia. Ne kasvavat hemlokeille tyypillisesti versojen kärkiin.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Lännenhemlokki on menestynyt meillä I-II-vyöhykkeillä. Oikealla siemenalkuperällä se menestyy todennäköisesti myös tätä pohjoisempana. Muualla sitä viljellään harvoin. Euroopassa on viljelyssä kanta, jonka talvenkestävyys on meikäläisittäin hyvin huono.
Käyttö
Lännenhemlokki sopii mainiosti metsiköksi, ryhmäksi tai yksittäispuuksi suojaisiin paikkoihin.
Kasvupaikkavaatimukset
Lännenhemlokki on osoittautunut vaatimattomammaksi kuin on luultu. Se menestyy suomalaisessa metsämaassa varsin hyvin. Mustikkatyypin metsäpohja on sille riittävä. Mereisyydestään johtuen lännenhemlokki suosii suojaisia ja varjoisia pohjois- ja itärinteitä eikä menesty paahteessa.
Lisäys ja taimikasvatus
Hemlokkeja lisätään siemenestä. Siemen saattaa olla lepotilassa, joten yleinen ohje on kylmäkäsitellä siemen 45-60 vuorokauden ajan. Helpoimmin tämä järjestyy kylvämällä siemen myöhään syksyllä ulos. Lännenhemlokki on hemlokeista nopeakasvuisin. Taimet koulitaan kuuselle käytettäviin kennoihin tai potteihin ja kasvatetaan niissä 2 vuotta. Tämän jälkeen taimet voidaan jatkokasvattaa pellossa 2-6 vuoteen riippuen halutusta koosta. Kasvatus on hyvin helppoa ja ongelmatonta, kunhan kasvatuspaikka ei ole liian avoin.