Linnén 1753 koiranheidelle antama lajinimi opulus viittaa niverävaahteraan (Acer campestre), jota koiranheisi muistuttaa muun muassa kolmiliuskaisilla lehdillään. Koiranheisi on Suomessa luonnonvarainen lehtomaisten ja rehevien korpien ja puronvarsien pensas.
Tavallisesti parimetrisiksi kasvavien varsien harmaat haarat ovat särmikkäitä ja siirottavat sivuille. Huiskilokukinnon reunimmaiset kukat ovat valkoisia ja isoja mutta neuvottomia. Laitakukkien tehtävänä onkin houkutella pölyttäjähyönteisiä pieniin kaksineuvoisiin kukkiin kukinnon keskellä. Syksyllä koiranheiden lehdet saavat koristeellisen, punaisen syysvärin. Koiranheittä on pidetty myrkyllisenä kasvina, mutta nykytiedon mukaan sen luumarjat eivät olisi erityisen myrkyllisiä. Pahanmakuisia syksyllä punaisiksi kypsyvät marjat kyllä ovat. Toisinaan istutuksista tapaa myös koiranheiden keltamarjaista muotoa (V. opulus f. xanthocarpum).
Koiranheisi on kauniisti kukkiva ja marjova koristepensas erityisesti niille, jotka haluavat suosia kotimaisia kasveja. Pensas tekee enemmän kukkia ja marjoja auringossa, mutta silloin on huolehdittava vedensaannista. Viime vuosina heisiä ovat paikoin vaivanneet lehtiä rei'ittävät heisinälvikkäät.
Amerikanheisi on kotoisin Pohjois-Amerikan pohjoisosista. Sitä tavataan Atlantin rannikolta lähes Tyynelle valtamerelle saakka. Sitä tavataan yleensä lehtimetsien aluskasvina, jolloin se valonpuutteessa kasvaa harvaoksaisena, hoitamattoman näköisenä pensaana. Aurinkoisilla paikoilla viljeltäessä se on pystyoksainen ja tuuhea pensas.
Kotoinen koiranheisi (V. opulus subsp. opulus) on hyvin läheistä sukua amerikanheidelle, ja etenkin Euroopassa amerikanheisi usein luetaan koiranheiden alalajiksi (V. opulus subsp. trilobum). Amerikkalaiset pitävät näitä kuitenkin eri lajeina ja ovat kehittäneet amerikanheidestä suurimarjaisia lajikkeita marjanviljelyyn.
Amerikanheisi kukkii runsaasti heisille tyypillisin kermanvalkein kukinnoin, joiden isot laitakukat ovat pölyttäjähyönteisiä houkuttelevia neuvottomia kukkia. Hedelmät ovat marjoja, jotka ovat kypsyessään kellertäviä muuttuen syksyllä hehkuvan punaisiksi. Myös lehdet saavat usein punaisen syysvärin. Näiden ominaisuuksiensa ja marjojen syötävyyden takia amerikanheittä pidetään etenkin Pohjois-Amerikassa eurooppalaista lajia parempana.