Tsuga

Vuorihemlokki on Pohjois-Amerikan länsiosien vuoristojen ylärinteiden puulaji, jonka levinneisyysalue ulottuu Alaskasta Kaliforniaan. Sen kasvupaikkoja ovat tuoreet, keskiravinteiset metsät, kangaskorvet ja kalliokot, ja se suosii viileitä, kosteita pohjoisrinteitä. Vuorihemlokkia usein pidetään sukunsa kaunottarena. Muista hemlokeista poiketen vuorihemlokin päältä kuperat neulaset ovat samanvärisiä molemmilta puolilta ja siirottavat eri puolille. Tämä antaa puulle kauniin pörröisen setrimäisen olemuksen.

Pohjois-Amerikan länsiosista kotoisin oleva lännenhemlokki on sukunsa kookkain puu. Voimakasta varjostusta kestävä lännenhemlokki kasvaa rinnemetsissä sekapuuna tai muodostaa tiheitä metsiä. Lännenhemlokin latvus on kapean kartiomainen, oksat ovat lähes vaakasuoria. Latvan huippu ja pääoksien kärjet nuokkuvat sirosti hemlokeille tyypilliseen tapaan. Neulaset ovat keskenään eripituisia ja siirottavat kampamaisesti sivuille ja ylös peittäen oksat tuuheina, vanhemmiten kaukaa katsottuna sammalmaisina kerroksina.

Hemlokkien (Tsuga) suku on saanut tieteellisen nimensä suoraan japaninkielen hemlokkia tarkoittavasta tsuga-sanasta. Japaninhemlokki on toinen suvun kahdesta japanilaisesta lajista, ja kasvaa luontaisena Honshun saarella 900–2200 metrin korkeudella vuorten ylärinteillä melko lähellä metsänrajaa. Parhailla kasvupaikoilla se saavuttaa jopa 25 metrin pituuden, mutta jää ylärinteillä matalaksi pensaaksi. Latvus on muihin hemlokeihin verrattuna häkellyttävästi lehtipuumaisen tuuhea ja leveä.

Rotkohemlokki kasvaa luontaisena pienellä alueella Yhdysvalloissa Appalakkien vuoristoissa ja on hyvin harvinainen. Sen kasvupaikkoja ovat karut kallioiset rinteet ja rotkot 750–1200 metrin korkeudella, samoilla alueilla, joilla kasvavat muun muassa virginianalppiruusu (Rhododendron catawbiense) ja leveälehtikalmia (Kalmia latifolia).

Kanadanhemlokki kasvaa laajalla alueella itäisessä Pohjois-Amerikassa. Se on muiden hemlokkien tapaan metsän viimeisen kehitysvaiheen puu, joka nuorena viihtyy varjostavan puuston alla. Varjoon sopeutumisesta kielii sen tuuhea, oksat peittävä neulasisto. Hemlokeille tyypilliseen tapaan kanadanhemlokin latvat ja oksanpäät nuokkuvat sirosti. Puu kasvaa melko hitaasti, mutta siitä tulee vanhemmiten kookas ja leveä. Avonaisella paikalla se haaroittuu ja pensastuu.

Luontainen levinneisyys

Vuorihemlokki kasvaa Pohjois-Amerikan luoteisosissa Kaliforniasta ja Alaskaan. Sitä kasvaa vuoristojen kosteilla pohjoisrinteillä.

Luontainen levinneisyys

Lännenhemlokki on kotoisin luoteisesta Pohjois-Amerikasta. Sitä esiintyy Oregonista ja Idahosta aina Alaskaan saakka Kalliovuorten ja Tyynen valtameren välisellä alueella.

Lajikuvaus

Kestävin hemlokkilaji on meillä huonosti tunnettu.

Luontainen levinneisyys

Kotoisin Japanista, jossa sen esiintyminen rajoittuu pohjoisessa Honshun saarelle. Kotiseuduillaan japaninhemlokki kasvaa vuoristojen alaosissa yleensä ravinteikkailla rinteillä metsän aluspuuna.

Japaninhemlokki kasvaa Japanissa Honshun saarella 900- 2200 metrin korkeudessa. Laji kasvaa vuorten ylärinteillä melko lähellä metsänrajaa.

Parhailla kasvupaikoilla kasvaessaan puu saavuttaa jopa 25 metrin pituuden, mutta ylärinteillä puut jäävät huomattavasti pienemmiksi. Eurooppaan istutetut koristepuut ovat yleensä jääneet pensasmaisiksi.

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-93-036