Skip to main content

Thuja

Thuja plicata - jättituija

thuja_plicata_runko_jreinikainen.jpg

Pohjois-Amerikan länsirannikon ilmasto suosii ennätyksellisiin mittoihin kasvavia puita, ja yksi näistä mahtipuista on jättituija. Se kasvaa kotiseudullaan jopa 70-metriseksi, järeäksi havupuuksi, jolla on ruskeanharmaa, säikeinen kuori ja kiiltävät suomumaiset lehdet.

Jättituija oli aikoinaan monille länsirannikon alkuperäiskansoille tärkein puulaji, jonka ympärille kiertyi koko heimon elämä. Siitä valmistettiin talot ja kanootit, tehtiin vaatteet ja saatiin lääkkeet. Ukkosenjumalan kotipaikaksi tiedetty jättituija pystytettiin haidaintiaanien taloihin eräänlaisiksi ukkosenjohdattimiksi. Toteemipaalut tehtiin aina jättituijasta, joka säilyy lahoamatta vuosikymmenet. Kunnioituksen osoitusta puuta kohtaan osoittaa sekin, että niitä opittiin hyödyntämään kaatamatta puita. Puun kyljestä veistettiin lankkuja ja puu yleensä toipui käsittelystä jatkaen elämäänsä jopa vuosisatoja.

Jättituijaa on viljelty Suomessakin jo lähes sadan vuoden ajan melko harvinaisena. Mereisen ilmaston puuna se viihtyy parhaiten maamme etelä- ja luonaisrannikolla. Sisämaassa ankarat talvet tekevät puista yleensä selvää, ellei alkuperä ole meille aivan sopivaa. 1930-luvulla Mustilaan kostealle pohjoisrinteelle istutetut, nyt jo yli 20-metriset puut kuitenkin osoittavat, että hyvällä alkuperällä ja sopivalla kasvupaikalla jättituija voi sisämaassakin kasvaa melkoiseksi jättiläiseksi.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Jättituija
Heimo: 
Cupressaceae
Suku: 
Thuja
Laji: 
plicata
Koko: 
10–25 m. Kotiseudullaan jopa 70 m.
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikan länsirannikko Oregonista Alaskaan.
Kuvaus: 
Kookas, lankkujuurinen puu, jonka tummanvihreät, alta vaaleakuvioiset neulaset kasvavat pitkinä, riippuvina, sulkamaisina lehvinä.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo, keski- tai runsasravinteinen, tuore kasvupaikka. Vaatii muun puuston tarjoamaa suojaa tuulelta ja kevätauringolta.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II (III–IV), alkuperästä riippuen. Läpäiseväpohjaisilla, runsaslumisilla paikoilla menestymisen rajaa voi venyttää pohjoisemmaksi.

Thuja occidentalis - kanadantuija

thuja_occidentalis_kavyt_jreinikainen.jpg

Kanadantuijan tyypillisiä kasvupaikkoja sen kotiseudulla Pohjois-Amerikan koillisosissa ovat suot ja jyrkät kallionsyrjät, joilla muiden puiden kilpailu on vähäistä. Kanadantuija on hidaskasvuinen ja voi elää kituuttaa hyvinkin vanhaksi. Jopa 1650 vuoden kunnianarvoisa ikä on laskettu kaadetun puun vuosirenkaista.

Arbor vitae, elämänpuu, kuten eurooppalaiset tulokkaat kanadantuijan nimesivät, on ensimmäisiä vanhalle mantereelle tuoduista amerikkalaisista puulajeista. 1500-luvulla Eurooppaan tuodulla tuijalla uskottiin olevan lääkinnällisiä ominaisuuksia. Se saavutti nopeasti suosiota myös koristepuuna, ja siitä on sittemmin nimetty satoja kasvutavaltaan ja väritykseltään poikkeavia lajikkeita.

Suomessa talvenkestävä ja koristeellinen kanadantuija on yleinen pensasaitoina ja vanhan kulttuurimaiseman koristepuuna. Uudemmissa pihoissa näkee lähinnä erilaisia tiiviitä ja hidaskasvuisia pilari-, pallo- ja kartiomaisia mutantteja.

Arboretum Mustilassa kanadantuijaa on viljelty myös koristevihreäksi 1930-luvulta lähtien. Parin hehtaarin istutuksesta on vuosittain leikattu koristehavuja seppelesidontaan sekä muuhun kukkakauppakäyttöön.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Kanadantuija
Heimo: 
Cupressaceae
Suku: 
Thuja
Laji: 
occidentalis
Koko: 
Suomessa täysikokoisena 10–20 m. Puutarhalajikkeet pienempiä.
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikan itäosat.
Kuvaus: 
Ainavihanta havupuu, jonka suomumaiset versot asetttuvat viuhkamaisesti. Rungon punaruskea uurteinen kaarna kuoriutuu pitkittäisinä suikaleina.
Kasvupaikka: 
Aurinko–varjo, keski–runsasravinteinen, tuore–hapan.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–IV (V–VI). Puutarhalajikkeet eivät yhtä kestäviä.

Thuja koraiensis - koreantuija

thuja_koraiensis_maisemassa_jreinikainen.jpg

Länsimaissa harvinainen koreantuija kasvaa luontaisena suppealla vuoristoalueella Pohjois- ja Keski-Koreassa. Se on hidaskasvuinen, kartiomainen havupuu, joka voi kotiseudullaan kasvaa yli kymmenmetriseksi puuksi, mutta jää usein huonommilla kasvupaikoilla pensasmaiseksi. Pellonraivauksen ja liiallisten hakkuiden seurauksena on vain vähän suvunjatkamiskykyisiä puita elossa, ja koreantuija onkin kotiseudullaan vaarantuneiden kasvilajin luettelossa.

Koreantuijalla on kaunis, säännöllisen kartiomainen kasvutapa ja litteät liekomaiset versot, joiden suomumaiset neulaset ovat alapinnaltaan liidunvalkeat. Neulasten yläpinta on yleensä himmeän tummanvihreä, mutta voi aurinkoisella paikalla saada hopeista sävyä. Rungon kuori on säikeinen, väriltään harmaanruskea.

Suomessa menestyvistä tuijalajeista koreantuija on toiseksi kestävin. Viljely alkoi maassamme 1930-luvun alussa, jolloin Mustilaan ja Metsäntutkimuslaitokselle saatiin siemeniä suoraan luontaiselta kasvupaikalta. Kahden tuijalajin kasvaessa rinnan on Mustilassa syntynyt myös koreantuijan ja kanadantuijan (T. occidentalis) välinen risteymä, idän ja lännen kädenlyönti, joka on koko maailman oloissa harvinaisuus.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Koreantuija
Heimo: 
Cupressaceae
Suku: 
Thuja
Laji: 
koraiensis
Koko: 
Suomessa täysikokoisena yleensä 4–8 m, mutta poikkeuksellisesti jopa 15 m.
Kotipaikka: 
Pohjois- ja Keski-Korea sekä Koreaan rajautuva Changbai-vuoristo Kiinassa.
Kuvaus: 
Kartiomainen, ainavihanta puu tai pensas. Litteät, suomumaiset lehdykät, joiden alapinta on liidunvalkoinen.
Kasvupaikka: 
Menestyy niin aurinkoisella kuin varjoisallakin paikalla tuoreessa, keski- tai runsasravinteisessa kasvualustassa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–IV.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content