Thuja

Thuja plicata - jättituija

Pohjois-Amerikan länsirannikon ilmasto suosii ennätyksellisiin mittoihin kasvavia puita, ja yksi näistä mahtipuista on jättituija. Se kasvaa kotiseudullaan jopa 70-metriseksi, järeäksi havupuuksi, jolla on ruskeanharmaa, säikeinen kuori ja kiiltävät suomumaiset lehdet.

Thuja occidentalis - kanadantuija

Kanadantuijan tyypillisiä kasvupaikkoja sen kotiseudulla Pohjois-Amerikan koillisosissa ovat suot ja jyrkät kallionsyrjät, joilla muiden puiden kilpailu on vähäistä. Kanadantuija on hidaskasvuinen ja voi elää kituuttaa hyvinkin vanhaksi. Jopa 1650 vuoden kunnianarvoisa ikä on laskettu kaadetun puun vuosirenkaista.

Thuja koraiensis - koreantuija

Länsimaissa harvinainen koreantuija kasvaa luontaisena suppealla vuoristoalueella Pohjois- ja Keski-Koreassa. Se on hidaskasvuinen, kartiomainen havupuu, joka voi kotiseudullaan kasvaa yli kymmenmetriseksi puuksi, mutta jää usein huonommilla kasvupaikoilla pensasmaiseksi. Pellonraivauksen ja liiallisten hakkuiden seurauksena on vain vähän suvunjatkamiskykyisiä puita elossa, ja koreantuija onkin kotiseudullaan vaarantuneiden kasvilajin luettelossa.

Thuja occidentalis - kanadantuija

Tavallinen tuija eli kanadantuija kasvaa USA:n koillisvaltioissa sekä Kanadassa Ontariossa ja Quebecissa. Kasvupaikkoina ovat mm. runsasravinteiset suot. Tuijan pohjoisraja menee hyvin ylös Hudson Bayn eteläkärkeen saakka, muttei ulotu aivan puurajalle, jonka Kanadassa muodostavat mustakuusi (Picea mariana), valkokuusi (P. glauca), kanadanlehtikuusi (Larix laricina) sekä palsamipoppeli (Populus balsamifera) alueesta riippuen.