Seidelin alppiruusuristeymillä tarkoitetaan Seidelin taimistolla Kaakkois-Saksassa jalostettuja, hyvän talvenkestävyyden maineessa olevia alppiruusulajikkeita. Ne ovat kauan kiinnostaneet kasvien käyttäjiä ankarammassa ilmastossa, vaikka alussa Seidelien rodoviljely keskittyi ainavihantien hyötö- ja ruukkurodojen viljelyyn ilman talvenkestävyystavoitteita.
Ensimmäiset alppiruusuristeytykset Seidelin taimistolla Grüngräbchenissä Dresdenin lähellä tehtiin 1891, mutta lajikkeita päästettiin kauppaan vasta 1906 koeviljelykauden jälkeen. Taimiston sijaintipaikka oli hyvin kylmä ja talvi 1899–1900 oli varsinainen pullonkaulatalvi, jolloin pakkanen kävi -33 °C:ssa. Pääosa lumipeitettä vailla olleista rodoista kuoli ja jäljelle jäi vain 14 kestävintä lajiketta. Tämä osin selittää Seidelin risteymien kestävyyttä, kuten myös se, että risteytyksissä käytettiin talvenkestäviksi tunnettuja lajeja (R. catawbiense, R. caucasicum, R. metternichii ja R. smirnowii).
Seidelin alppiruusuristeymiä hankittiin ja istutettiin Arboretum Mustilaan 1920- ja 1930-luvuilla. Pensaiden lajikenimiä ei kirjattu muistiin, mikä on sikäli harmillista, että monet näistä pensaista ovat vielä nykyisinkin jäljellä. Niinpä niiden kukkiessa suurin, yleensä violetein kukin jää kysymysten tulva suurelta osin vaille vastauksia. Seidelin lajikkeista monet ovat hyvin toistensa näköisiä ja vaikeita tunnistaa. Lue lisää »
Svenska
English
Suomi
Русский