Skip to main content

Amelanchier spicata

Amelanchier spicata - isotuomipihlaja

amelanchier_spicatum_jreinikainen.jpg

Isotuomipihlajaa ei tunneta luontaisena vaan ainoastaan viljeltynä ja karkulaisena Pohjois-Euroopasta. Sen on arveltu olevan pohjoisamerikkalaisen Amelanchier stolonifera -lajin muoto tai risteymä, ja aikaisemmin siitä on käytetty nimeä Amelanchier botryapium. Isotuomipihlajan kasvutapa on hyvin omintakeinen: pystyjä, pitkiä rankoja tiiviinä rykelminä. Koska maarönsyt eivät ole kovin pitkiä, ei vesoista leviäminen ole holtitonta. Sen sijaan linnut syövät marjoja innokkaasti ja ovat levittäneet isotuomipihlajaa mm. harjumetsien rinteille tai metsänreunoihin ympäristöviranomaisten riesaksi asti.

Lehdet ovat tulitikkulaatikon mittaisia, hienohampaisia, lyhytkärkisiä ja puhjetessaan karvaisia. Valkoiset kukat ovat pystyssä tertuissa, ja kukkiessaan pensas on kuin kermavaahdolla pirskotettu. Marjat kypsyvät punertavan kautta sinimustiksi. Ne ovat syötäviä joskaan eivät yhtä maukkaita kuin marja- tai sirotuomipihlajalla.

Isotuomipihlaja on Suomessa eniten istutettu tuomipihlajalaji. Mustilassa se on kuitenkin melko harvinainen.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Isotuomipihlaja
Heimo: 
Rosaceae
Suku: 
Amelanchier
Laji: 
spicata
Koko: 
2–6 m.
Kotipaikka: 
Ei tunneta luontaisena. Ilmeisesti peräisin Pohjois-Amerikan itäosista.
Kuvaus: 
Syötävämarjainen, korkea- ja tiheäoksainen pensas, jonka marjat häipyvät lintujen syöminä usein ennen kypsymistään. Viljelykarkulainen metsänreunoissa ja valoisissa aukoissa, kallioisessa maastossa.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen–puolivarjoisa, sora- ja hiekkaperäinen maa, myös savi.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VI (VII).

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content