Caragana

Siperiassa ja Koillis-Kiinassa luontaisena kasvava siperianhernepensas on tuotu Suomeen 1740-luvulla. Pietari Kalm toi Pietarista sen siemeniä tarkoituksenaan saada Suomeen uusi ravintokasvi, mutta siihen tarkoitukseen hernepensaan ainakin jossain määrin myrkylliset palot eivät sovi. Sen sijaan tätä 1700-luvun uutuuskasvia on viime aikoihin asti käytetty paljon koristekasvina puutarhoissa, puistoissa ja rautatieasemien koristeistutuksissa. Kookas, pystyhaarainen ja sirolehtinen siperianhernepensas on näyttävimmillään kesäkuussa kukkiessaan hernekasveille tyypillisin perhomaisin keltaisin kukin.

Siperianhernepensas on meillä aitaorapihlajan (Crataegus grayana) jälkeen eniten käytetty pensasaitakasvi leikatuissa pensasaidoissa. Sen pehmeitä oksia on huomattavasti helpompi leikata kuin piikkisiä ja kovia orapihlajanoksia, ja leikkuujätteestä tulee oivallista katetta ja kompostia. Käyttöä pensasaitana on kuitenkin vähentänyt se, että leikattuihin pensaisiin usein tulee hernepensaanhärmää, joka värjää pensaan lehdet harmaiksi. Talvenkestävä siperianhernepensas sopiikin aurinkoiselle, kuivalle paikalle kauniskukkaiseksi suureksi pensaaksi, aidanteeksi ja tuulensuojaksi paremmin kuin leikatuksi pensasaidaksi.

Euroopanhernepensas kukkii kesäkuussa, jolloin siinä on runsaasti hernekasvien perhomaisia, keltaisia kukkia. Sen ruotsinkielinen nimi lyckobladsbuske, onnenlehtipensas, kuvaa hyvin sen apilamaisia heleänvihreitä lehtiä. Ne muodostuvat neljästä lehdykästä, jotka ovat muodoltaan vastapuikeita, tylppiä ja otakärkisiä, lehden keskiranka päättyy otaan.

Euroopanhernepensas on kaunis ja kestävä koristekasvi. Se on talvenkestävä, terve, ei vaadi erityistä hoitoa eikä tee juurivesojakaan. Se viihtyy aurinkoisilla paikoilla ja myös hiekkaisessa maassa, koska muiden hernekasvien tapaan sillä on juurissaan typensitojabakteereita. Se sopii hyvin käytettäväksi aitakasvinakin.

Mustilassa euroopanhernepensas kasvaa Etelärinteellä hieman liian varjossa, jossa se ei ole tuuheimmillaan eikä kukkeimmillaan.

Turkestaninhernepensas on kotoisin Turkestanin alueelta Keski-Aasiasta. Se muistuttaa hyvin paljon itäisempää sukulaislajiaan siperianhernepensasta (C. arborescens), jota meillä käytetään yleisesti muun muassa aitakasvina. Turkestaninhernepensaan lehdet ovat hiukan tummemmat ja koko pensas jää vähän siperianhernepensasta matalammaksi. Pensas kukkii keväällä keltaisin kukin ja tekee hernekasveille tyypillisiä siemenpalkoja.

Suomessa turkestaninhernepensasta on vielä kokeiltu melko vähän, mutta Mustilan kokemusten perusteella se vaikuttaa hyvin kestävältä.Se ei ole yhtä altis härmälle kuin siperianhernepensas, joten siitä voisi saada korvaavan kasvin viherrakentamiseen. Se viihtyy karummillakin kasvupaikoilla, koska sen juuristo kykenee sitomaan typpeä suoraan ilmasta hernekasveille tyypilliseen tapaan.