Mongoliantammi (Q. mongolica) kasvaa laajalla alueella Itä-Aasiassa ja siitä on kuvattu useita alalajeja ja muotoja, joita toisinaan on pidetty itsenäisinäkin lajeina. Suomessa parhaiten on menestynyt mereinen alalaji japanintammi, sillä se kestää paremmin epävakaata ja vaihtelevaa ilmastoa. Pohjoiset alkuperät Hokkaidon ja Sahalinin saarilta kestävät myös kovia pakkasia. Mustilassa niitä on istutettu muun muassa Pohjoisrinteelle Japaniksi kutsutulle alueelle.
Japanintammi (subsp. crispula) kasvaa luontaisena Japanin kaikilla pääsaarilla ja myös niiden pohjoispuolella Sahalinilla ja Kuriileilla. Mantereella kasvaviin mongoliantammiin verrattuna japanintammi on monella tapaa laadukkaampi. Se on nopeakasvuinen ja suorarunkoinen ja lähtee kasvuun niin myöhään, etteivät keväthallat yleensä uhkaa uutta kasvua. Terhoja kehittyy runsaasti jo nuoriinkin puihin. Lehvästö saa kauniin punaisen tai keltaruskean syysvärin ennen muita meillä menestyviä tammilajeja, mikä myös kielii sopeutumisesta kylmään ilmastoon.
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-93-131
alkuperä: tuntematon, lisäyslähde Morden, Manitoba, Kanada
Mongoliantammi on kotoisin Kaukoidästä, tarkemmin Kiinasta sekä Japanin pohjoisosista. Sitä ei ole meillä tiettävästi viljelty, mutta se on on menestynyt mainiosti Kanadassa viljeltynä ja sen luontaisten alueiden kasvuolosuhteet antavat toiveita sen menestymisestä myös meillä.
Mongoliantammi on nopeakasvuinen puu, joka saavuttaa kotiseudullaan jopa 30 m. pituuden. Meillä se jää varmasti pienemmäksi. Sille on tyypillistä, että lehdet puhkeavat ryppäinä versojen päihin. Lehdet ovat varsin kookkaita, jopa 20 cm pituisia. Mongoliantammen hedelmä on terho, joka on varsin pieni, vain 1/2-2 cm.
Tammilajeille on tyypillistä hakeutua kosteille, syvämultaisille kasvupaikoille, mutta monet lajit menestyvät myös kuivemmassa ympäristössä. Mongoliantammen esiintymisalueella on varsin mantereisia alueita, jolloin voitaisiin ajatella, että se meikäläisen metsätammen tapaan viihtyisi myös vaatimattomilla kasvualustoilla - kasvun kustannuksella.
Siemen itää välittömästi kylvön jälkeen. Kylvö tulisi tehdä alustalle, jossa kasvusyvyys on riittävä tammien usein voimakkaalle paalujuurelle. Tammet tulisi siirtää lopulliselle kasvupaikoilleen varhaisessa vaiheessa.