Picea omorika

Serbiankuusi kasvaa luontaisena vain hyvin pienellä alueella Bosnian, Serbian ja Montenegron rajaseudulla 1000–1500 metrin korkeudessa. Se on kasvitieteellisesti mielenkiintoinen jäänne jääkautta edeltävältä ajalta, jolloin sitä kasvoi laajoilla alueilla Euroopassa. Sen kasvutapa on hyvin kapea, mistä sen tuntee jo hyvin etäältä. Toinen serbiankuusen erityistuntomerkki ovat sen alapuolelta hopeahohtoiset neulaset, jotka tulevat esiin riippuvien oksien ylöspäin kääntyneissä kärjissä.

Serbiankuusi on kotoisin entisestä Jugoslaviasta. Tämä ennen viimeisintä jääkautta myös pohjoisempana Euroopassa kasvanut laji muodostaa nykyisin vain pieniä metsiköitä Sarajevon itäpuolisessa vuoristossa 1000- 1500 m korkeudella. Laji on Eteiä-Suomessa yleinen pihojen ja puistoistutuksien koristepuuna sekä viimeaikoina käytetty myös mm. joulukuusenviljelyssä. Lajin suosio perustuu sen kapeaan, tiiviiseen ja tuuheaan kasvutapaan, alta hopeahohtoisiin neulasiin sekä jo nuorena syntyviin koristeellisiin käpyihin.