Skip to main content

Nikkarinmäki

Prunus maximowiczii - vienokirsikka

Itäaasialaista vienokirsikkaa kasvatetaan harmittavan harvoin Suomessa. Se ei kukinnallaan aivan vedä vertoja lehdettömänä kukkiville koristekirsikoille, mutta kauniin kasvutapansa ja hyvän talvenkestävyytensä vuoksi se on erinomainen lisä kukkapuuvalikoimaamme. Vienokirsikka kukkii valkoisin kukin lehtien puhjettua. Siitä kasvaa kaunis, toisinaan monirunkoinen pikkupuu, jonka oksat asettuvat kauniiksi kerroksiksi. Lehtiasento kielii useimpia kirsikkapuita paremmasta varjonsietokyvystä.

Vienokirsikan rakenteeltaan erikoiset terttukukinnot muodostuvat lyhyisiin, piikkimäisiin hedelmäoksiin, joihin ei Prunus-suvussa ole totuttu. Kukkien tukilehdet säilyvät vielä silloinkin, kun mustat, kitkeränmakuiset marjat jo kypsyvät. Lehdet ovat nelikulmaisia, pitkulaisia ja sahalaitaisia. Niiden syysväritys vaihtelee alkuperän ja kasvupaikan mukaan kellertävänruskeasta komeaan vaalean- tai ruosteenpunaiseen.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Vienokirsikka
Heimo: 
Rosaceae
Suku: 
Prunus
Laji: 
maximowiczii
Kotipaikka: 
3–6 m puu.
Alkuperä: 
Koillis-Kiina, Ussuri, Korea, Sahalin ja Japani.
Kuvaus: 
Kaunis, pienehkö, usein monirunkoinen puu, jolla kulmikkaat, pitkulaiset, vastapuikeat lehdet. Valkoiset kukintotertut törröttävät pystyinä erikoislaatuisissa, piikkimäisissä hedelmäoksissa. Kookkaat tukilehdet säilyvät marjojenkin ajalle. Syysväritys vaihtelee alkuperän ja kasvupaikan mukaan kellertävänruskeasta ruosteenpunaiseen.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen–varjoisa, runsasravinteinen, tuore kasvupaikka.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–IV.

Pyrus ussuriensis - ussurinpäärynä

pyrus_ussuriensis_kukka_jreinikainen.jpg

Ussurinpäärynä kasvaa luontaisena metsäpuuna Pohjois-Kiinassa, Koreassa ja Venäjän Kaukoidässä Ussurin alueella. Kotiseudullaan se voi kasvaa yli kymmenmetriseksi, mutta Suomessa se näyttää jäävän selvästi pienemmäksi. Puu kukkii valkoisin kukin lehtien puhjetessa varhain keväällä, Mustilassa säistä riippuen toukokuun puolenvälin tienoilla. Syksyllä se saa yksilöstä riippuen parhaimmillaan loistokkaan oranssin tai punaisen syysvärin.

Ussurinpäärynä on villipäärynöistä talvenkestävin, ja se on talvehtinut moitteettomasti Oulun seudulla asti. Toisaalta Etelä-Suomessa, myös Mustilassa, kookkaitakin puita on kuollut äkillisesti keskellä kesää. Vakaaseen mannerilmastoon tottuneet puut innostuvat kasvuun pitkien suojasäiden aikana ja kuorenalainen jälsikerros jäätyy seuraavan pakkasjakson aikana. Tuho paljastuu vasta puun lähdettyä kasvuun. Etelä- ja Lounais-Suomessa olisikin vältettävä liian mantereisia ussurinpäärynän siemenalkuperiä.

Ussurinpäärynän pienehköt, pyöreät hedelmät ovat erittäin happamia eivätkä kelpaa sellaisenaan syötäväksi, mutta niistä saa herkullista, kirpeää mehua. Venäjällä ussurinpäärynää on jo pitkään risteytetty puutarhapäärynöiden kanssa. Näin on saatu maukkaita ja talvenkestäviä päärynälajikkeita kuten 'Lada', Tšisovskaja' ja 'Kafedralnaja', joita on viime vuosina kokeiltu menestyksellisesti Suomessakin. Kiinalaisia ussurinpäärynälajikkeita ei länsimaissa juuri ole kasvatettu.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Ussurinpäärynä
Heimo: 
Rosaceae
Suku: 
Pyrus
Laji: 
ussuriensis
Koko: 
3–7 metriä, kotiseudullaan jopa 15 m.
Kotipaikka: 
Pohjois-Kiina, Korea ja Ussurin alue Venäjällä.
Kuvaus: 
Pyöreälatvuksinen, kiiltävä ja ehytlehtinen, oraton puu. Pyöreähköt, kellanvihreät hedelmät, halkaisija 3-4 cm. Suurempihedelmäiset ja muun väriset saattavat olla risteymiä. Hedelmissä on kivisoluja, mutta säilöntään ne ovat kelvollisia.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, runsasravinteinen, tuore kasvupaikka. Ei pidä savimaasta.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet (I–II) III–V.

Tripterygium regelii – siipiköynnös

tripterygium_regelii_hedelmat_jsaarinen.jpg

Siipiköynnöstä näkee varsin harvoin, mutta se olisi mainio lisä Etelä-Suomen köynnösvalikoimaan. Aivan ilman tukea siipiköynnös kasvaa leveänä pensaana, mutta puussa köynnöstellessään se valoa tavoitellessaan kiipeää useita metrejä.

Siipiköynnös kukkii heinäkuussa. Yksittäiset kukat ovat pieniä, mutta kun suuria huiskilokukintoja on paljon, näyttää kaukaa katsoen kuin köynnöksessä olisi valkoista pitsikoristelua. Hedelmät ovat kolmisiipisiä, ja syksyn edistyessä ne saavat vahvan punertavan värin.

Siipiköynnöksen sanotaan joskus tekevän juurivesoja, joskaan Mustilassa juurivesoja ei ole koskaan havaittu. Jos tilaa on, niiden voi antaa kasvaa, jolloin versot ottavat tukea mistä milloinkin saavat. Näin ne tekevät luonnonvaraisinakin. Mustilan komein siipiköynnös tekee parhaansa peittääkseen toimistorakennuksen toisen kuistin kokonaan.

Rehevä siipiköynnös on arka syyshallalle, joka saattaa mustuttaa lehtiä ja palelluttaa vuosiversojen päitä. Vasta talven tuulet kuitenkin varistavat vaaleanruskeiksi muuttuneet lenninsiivelliset hedelmät.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Siipiköynnös
Heimo: 
Celastraceae
Suku: 
Tripterygium
Laji: 
regelii
Koko: 
2–10 m köynnös. Ilman tukea parimetrinen pensas.
Kotipaikka: 
Koillis-Kiina, Korea, Japani, kasvaa tienvarsilla, avoimilla niityillä, metsissä, pensaikoissa.
Kuvaus: 
Kiertymällä kiipeävä, voimakaskasvuinen juurivesallinen köynnös. Valkoiset pienet kukat heinäkuussa jopa 40 cm mittaisissa kukinnoissa, joihin syksyllä kehittyvät komeat lenninsiivelliset hedelmät.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen tai puolivarjonen paikka tuoreessa, runsasravinteisessa puutarhamaassa tai rehevässä rinnemetsässä.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II (III). Nuorena arka, ja talvenkestävyys vaihtelee huomattavasti eri alkuperien välillä.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content