Skip to main content

Nikkarinmäki

Acer platanoides - metsävaahtera

acer_platanoides_kukinto_jreinikainen.jpg

Metsävaahteraa kasvaa pääasiassa Keski- ja Itä-Euroopassa Krimille ja Kaukasukselle asti, mutta ei Brittein saarilla. Suomessa sitä pidetään alkuperäisenä, viime jääkauden jälkeen tänne saapuneena puuna. Peruskarttojemme paikannimistö on osoituksena vanhoista kasvupaikoista. Vaahteran levinneisyyden pohjoisrajana pidetään Pori–Tampere–Kuopio–Joensuu-linjaa. Se on jaloista lehtipuistamme ylivoimaisesti eniten käytetty niin pihoissa kuin puistoissakin.

Metsävaahtera on yksikotinen ja metsälehmuksen ohella ainut hyönteispölytteinen jalopuu Suomessa. Se ei tee juurivesoja, mutta lisääntyy tehokkaasti siemenistä. Vaahtera kukkii keväällä lehtien puhkeamisen aikaan, jolloin kellanvihreänä loistava kukinta kattaa leveän puolipallon muotoisen latvuksen näyttävästi. Syksyn keltainen ja punainen ruskaväritys on vielä loistokkaampi.

Vaahteran vastakkainen lehtiasento on osa sen erinomaisesti järjestäytynyttä latvusarkkitehtuuria, jonka tehtävänä on varmistaa tehokas auringonvalon saanti. Nuoruusvaiheessa vaahtera menestyy varjossakin hyvin. Luonnollisesti, ilman liikaa typpeä kasvaneet vaahterat kehittyvät kauneimmiksi runkojohteisuutensa säilyttäen.

Mustilassa kasvaa vanhoja, jo ennen Arboretumin perustamista istutettuja metsävaahteroita Ketunmäessä. Isoja puita on myös Pähkinärinteessä ja Nikkarinmäellä.

Metsävahterat kärsivät joinakin vuosina tervatäplätaudista, mutta lehtiin ilmaantuvista mustista täplistä ei ole puille haittaa. Mahlavuodon vuoksi vaahteran mahdolliset leikkaukset tehdään elokuussa. Metsävaahteran lehtikarike ei paranna maata toisin kuin monen muun lehtipuun, esimerkiksi jalavan (Ulmus).

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Metsävaahtera
Heimo: 
Aceraceae
Suku: 
Acer
Laji: 
platanoides
Koko: 
Täysikasvuisena n. 20 m puu.
Kotipaikka: 
Eurooppa mukaanlukien Etelä-Suomi ja Keski-Suomen eteläosat.
Kuvaus: 
Pyöreälatvuksinen puu, jolla leveät sormihalkoiset lehdet. Näyttävä vaaleanvihreä kukinta keväällä. Erilaisista keltasävyistä koostuva syysväritys. Viljelyssä on myös puna- ja kirjavalehtisiä lajikkeita.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, puolivarjoinen tai varjoinen, runsasravinteinen, tuore, mutta läpäisevä (ei märkä) kasvupaikka.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–V. Ulkomaiset alkuperät eivät ole yhtä kestäviä (edes kotimaassa lisättynä).

Acer saccharum - sokerivaahtera

acer_saccharum_lehtiruska_jreinikainen.jpg

Kotimaista metsävaahteraa (A. platanoides) muistuttava sokerivaahtera kasvaa luontaisena itäisen Pohjois-Amerikan lauhkealla ilmastovyöhykkeellä. Se on yksi Kanadan arvokkaimpia lehtipuita. Sokerivaahtera on kookas, pitkäikäinen puu. Maisemassa se on parhaimmillaan syksyisin, jolloin sen ruska hehkuu pitkään keltaisen, punaisen ja oranssin sävyissä. Sokerivaahtera on saanut nimensä hyvin sokeripitoisesta mahlastaan, jota on perinteisesti käytetty vaahterasiirapin valmistukseen.

Suomessa sokerivaahteraa on kasvatettu vain yksittäisinä kappaleina lähinnä dendrologisissa kokoelmissa. Mustilassa sokerivaahteraa kasvaa lukuisissa paikoissa nuorina ryhminä ja metsiköinä, sillä sen siemeniä kerättiin runsaasti Mustilan siemenkeruumatkoilla Kanadassa kautta lajin pohjoisen levinneisyysrajan. Talvenkesto on ollut toistaiseksi erinomainen, syysvärit ovat näyttävät ja kestävät pitkään. Sokerivaahtera ei kärsi lehtiä turmelevasta tervatäplästä kuten kotimainen metsävaahtera.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Sokerivaahtera
Heimo: 
Aceraceae
Suku: 
Acer
Laji: 
saccharum
Koko: 
Suomessa täysikasvuisena 10–20 metriä. Kotiseudullaan jopa 35 m.
Kotipaikka: 
Itäinen Pohjois-Amerikka, St. Lawrence -joen pohjoisrannoilta länteen, Yläjärven etelärantoja pitkin Minnesotaan.
Kuvaus: 
Sokerivaahtera muistuttaa kooltaan ja lehvistöltään kotimaista metsävaahteraa. Sillä on upeat syysvärit, kaunis rakenne ja vanhemmiten kanelinruskea, paksukaarnainen runko.
Kasvupaikka: 
Aurinko–varjo, runsasravinteinen, tuore.
Menestyminen: 
Parhaimmilla alkuperillä vyöhykkeet I–III, eteläisemmillä heikko kestävyys.

Actinidia arguta - japaninlaikkuköynnös

actinidia_arguta_kumpula_jsaarinen.jpg

Japaninlaikkuköynnöksen lehdet ovat tummanvihreät, paksut ja kiiltävät eikä niissä ole laikun laikkua. Vierasperäisen kasvin harhaanjohtavalla nimellä on kuitenkin johdonmukainen selitys: ensimmäiset Suomeen tuodut Actinidia-suvun kasvit olivat kiinanlaikkuköynnöstä (A. kolomikta), jonka lehdissä on komeita valkoisia laikkuja.

Japaninlaikkuköynnös on yleensä kaksikotinen, voimakaskasvuinen köynnös. Sen karvattomat hedelmät ovat viinirypäleen kokoisia ja niitä voi kutsua kiivimarjoiksi, sillä niitä ei ole tarpeen kuoria varsinaisen kiivihedelmän (A. deliciosa) tapaan. Japaninlaikkuköynnöstä viljellään varsinkin alueilla, joilla oikea kiivi ei menesty. Täysikasvuinen köynnös voi tuottaa satoa 30–40 kg jopa Suomen oloissa.

Japaninlaikkuköynnös menestyy eteläisimmässä Suomessa, vaikkakaan kasvukausi ei yleensä riitä hedelmien kypsymiseen. Tavallisimmin on myynnissä 'Issai'-niminen yksikotinen lajike, joka on talvenkestoltaan yksi heikoimmista. Riittävän kylmiltä vuoristoseuduilta peräisin olevat luonnonalkuperät ehtivät Etelä-Suomen oloissakin kypsyttää marjansa lokakuun alkupuolella ennen pakkasia.

Vaikkei marjoja saisikaan, köynnöksen lehdistö on kaunis ja kukat sievät. Versot voivat meilläkin kesän aikana kasvaa pitkälle yli metrin. Jo näistä ominaisuuksista syntyy viljelynarvoinen köynnös.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Japaninlaikkuköynnös
Heimo: 
Actinidiaceae
Suku: 
Actinidia
Laji: 
arguta
Koko: 
Luonnossa puissa köynnöstelevät valoon pyrkiessään jopa 20–30 m, Suomessa 3–5 m.
Kotipaikka: 
Kiinan itäosat, Korea, Japani, Venäjän Kaukoidän eteläosat.
Kuvaus: 
Voimakaskasvuinen köynnös, pienet, valkoiset, tuoksuvat kukat. Hedelmät (kiivimarjat) kypsyvät, jos kasvukautta riittää lokakuun puolelle asti.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen tai puolivarjoinen paikka; tuore tai kostea, hapan, runsasravinteinen kasvualusta. Luontaisilla alueilla kasvaa vuoristometsissä, puronvarsissa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet (I) tai jopa I–III, riippuen alkuperästä. Pienenä taimena arka.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content