Skip to main content

Magnolia

Magnolia biondii - magnolialaji

Tämä magnolialaji löydettiin luonnosta jo 1800-luvun lopulla, mutta se saatiin länsimaihin vasta 1977. Kasvienmetsästäjä Ernest Wilson, jota saamme kiittää monista hienoimmista puutarhakasveistamme, keräsi herbaarionäytteitä Magnolia biondiista jo 1907, mutta hänen toimittamansa siemenet eivät koskaan itäneet. Kenties ne olivat matkalla kuivuneet, ja sitä eivät magnoliansiemenet kestä lainkaan.

Laajalti Keski-Kiinassa esiintyvä Magnolia biondii muistuttaa kirjallisuustietojen mukaan suuresti pajunlehtimagnoliaa (M. salicifolia). Sen lehdet ovat melko suuret, suurimmillaan jopa 17 cm pitkät ja 10 cm leveät. Kymmensenttiset kukat ovat yleensä valkoiset, mutta ne voivat myös hieman punertaa. Kukat puhkeavat varhain keväällä jo ennen japaninmagnoliaa (M. kobus). Hyvä siis jos niiden kerrotaan kestävän pientä hallaa.

Talvenkestävyys on maailmalla havaittu varsin hyväksi, ja suppeassa magnoliavalikoimassamme tämä laji on oiva lisä, mikäli se osoittautuu meilläkin kestäväksi. Alppiruusulaaksossa kasvavat taimet eivät tähän mennessä ole saaneet lainkaan pakkas- tai hallavaurioita ja vaikuttavat tarhamagnolioita (Magnolia × loebneri) kestävämmiltä.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Magnolialaji
Heimo: 
Magnoliaceae
Suku: 
Magnolia
Laji: 
biondii
Koko: 
4–10 m viljeltynä, luonnossa jopa 20 m puu.
Kotipaikka: 
Kiinan keskiosien vuoristot.
Kuvaus: 
Melko suurilehtinen, aikaisin keväällä valkoisin kukin kukkiva villimagnolia.
Kasvupaikka: 
Aurinko–puolivarjo, runsasravinteinen, tuoreena pysyvä, muheva maa, joka ei saa routia. Magnoliat ovat vaativia kasvupaikan suhteen.
Menestyminen: 
Vähän kokeiltu. Ollut toistaiseksi kestävä Mustilassa.

Magnolia kobus - japaninmagnolia

magnolia_kobus_jreinikainen.jpg

Japaninmagnolia, kotimaassaan nimeltään kobushi, on kautta historian ollut tärkeä puu Japanin maanviljelijöille. Kun vuoristojen magnoliat peittyivät valkoiseen kukkamereen, tiesivät viljelijät oikean hetken koittaneen kevätkylvöille.

Japaninmagnoliaa esiintyy koko Japanin alueella aivan Hokkaidon pohjoisosia lukuun ottamatta. Eurooppaan japaninmagnolia tuotiin 1700-luvun lopulla, ja se saavutti pian suosiota hyvän talvenkestävyyden ja aikaisen, loisteliaan kukintansa ansiosta.

Kotiseudullaan japaninmagnolia voi kasvaa 25 metrin korkuiseksi. Se kukkii ennen lehtien puhkeamista kermanvalkoisin, jopa kymmensenttisin, miedosti tuoksuvin kukin. Lehdet ovat vihreät, ehytlaitaiset, noin 10 sentin pituiset ja saavat pronssinvivahteisen syysvärin. Syksyllä puuta koristavat punaiset käpymäiset tuppilohedelmät, jotka auetessaan paljastavat punavaippaiset siemenet.

Japaninmagnolia on keväällä kukkivista magnolioista talvenkestävin ja menestynyt Etelä-Suomessa harvinaisena vuosikymmenten ajan, joskin toisinaan puita on paleltunutkin ankarimpina talvina. Yksilöiden ja alkuperien välillä on jonkin verran vaihtelua. Mustilassa kartanon pihapiirissa kasvava japaninmagnolia on selvinnyt kovimmistakin talvista ainakin 50 vuoden ajan, ja sitä lisätään nykyisin kasvullisesti rekisteröimättömillä lajikenimillä 'Mustila' ja 'Vanha Rouva'. Tuoksuvasta kukkaloistosta unelmoivien ei siis eteläisessä Suomessa tarvitse tyytyä pelkästään unelmiin.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Japaninmagnolia
Heimo: 
Magnoliaceae
Suku: 
Magnolia
Laji: 
kobus
Koko: 
3–6 m. Kotiseudullaan jopa 25 m.
Kotipaikka: 
Japani sekä Etelä-Korealle kuuluva Chejun (Quelpartin) saari.
Kuvaus: 
Kesävihanta puu tai pystykasvuinen pensas, jolla valkoiset, tuoksuvat suuret kukat ennen lehtien puhkeamista. Soikeat teräväkärkiset suurehkot lehdet. Punaiset tuppilohedelmät.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen ja tuulensuojainen, runsasravinteinen, humuspitoinen ja ilmava mutta läpi kesän tuoreena pysyvä.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II.

Magnolia obovata - hopeamagnolia

magnolia_obovata_ojussila.jpg

Isolehtinen hopeamagnolia on yksi trooppisimman näköisistä puulajeista, joita meillä voi kasvattaa. Se on kuitenkin levinneisyydeltään pohjoisin magnolioista, sillä sen luontainen kasvualue ulottuu aina Kuriilien ja Sahalinin saarille asti.

Hopeamagnolian lehdet voivat olla puolimetriset, ja niiden alapintaa peittää hopeanhohtoinen nukka. Kesäkuussa puhkeavat kukat jäävät osittain lehvästön peittoon, mutta norsunluunväriset, lautasenkokoiset kukat tulevat kyllä huomatuiksi kauas leviävän, huumaavan tuoksunsa ansiosta. Hopeamagnolian syysväritys on näyttävä ja aikainen, lehdet hehkuvat lämpimissä keltaisen ja ruskean sävyissä lokakuun alussa.

Hopeamagnoliaa on viljelty jo kauan Ruotsissa, ja sieltä löytyy monikymmenmetrisiä yksilöitä mm. Kivikin arboretumista. Göteborgin kestäväksi todettua kantaa, joka on peräisin Hokkaidon saaren vuoristoista, on istutettu Mustilaankin ja se on menestynyt alustavasti hyvin.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Hopeamagnolia
Heimo: 
Magnoliaceae
Suku: 
Magnolia
Laji: 
obovata
Koko: 
20–30 m luontaisena metsäpuuna, meillä jäänee selvästi pienemmäksi.
Kotipaikka: 
Japani, Kuriilien saariryhmä.
Kuvaus: 
Suuri kesävihanta puu, jolla 50 cm pitkät, 20 cm leveät lehdet, ja suuret maljamaiset, valkoiset kukat kesäkuussa. Siemenkodat punaiset.
Kasvupaikka: 
Valoisa ja lämmin mutta, muiden puiden suojaama, hikevä, runsasravinteinen ja syvämultainen. Vaatii paljon tilaa ja suojapuuston halloja ja kylmiä tuulia vastaan.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet (I–II). Suomessa kokeiltu vähän. Talvenkesto riippuu suuresti alkuperästä ja kasvupaikasta.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content