Skip to main content

Populus

Populus nigra ’Charkowiensis’ - harkovanpoppeli

Harkovanpoppeli on yksi Suomen harvinaisimmista puista. Se on tuotu Suomeen Pietarista yli sata vuotta sitten ja sitä istutettiin ainakin Helsinkiin ja Turkuun. Nykyisin vanhoja puita on tiettävästi jäljellä enää yksi ainoa Helsingin Kalliossa. Mustilassa kasvava nuori taimi on kasvatettu siitä kerätyistä, myrskyn pudottamista pistokasoksista.

Harkovanpoppeli on paitsi kulttuurihistoriallisesti arvokas myös komea koristepuu. Sen vaaleat oksat kasvavat yläviistoon niin, että latvuksesta kehittyy kauniin suppilomainen. Lehdet ovat kolmiomaiset, tuulessa havisevat. Harkovanpoppeli on melko terve puu, joka on täydellisen talvenkestävä I-vyöhykkeellä, mahdollisesti hieman pohjoisempanakin.

Harkovanpoppeli on kotoisin Ukrainasta Harkovan läheltä. Sen syntytausta on epäselvä, mutta monista tuntomerkeistä voidaan päätellä sen olevan Euroopassa luontaisen, syvälle Venäjälle ulottuvalla alueella kasvavan mustapoppelin (P. nigra) ja jonkin pilarimaisen poppelin risteymä. 

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Harkovanpoppeli
Heimo: 
Salicaceae
Suku: 
Populus
Laji: 
nigra
Lajike: 
’Charkowiensis’
Koko: 
20–30 m.
Kotipaikka: 
Ukraina.
Kuvaus: 
Sileä, vaalea kellanharmaa runko ja oksat. Oksakulma terävä ja latvus suppilomaiset. Lehdet kolmiomaiset, tavallista mustapoppelia sirommat.
Kasvupaikka: 
Aurinkoon, ravinteikkaaseen ja mielellään tuoreeseen maahan, jos toivotaan rehevää kasvua.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II.

Populus tremula - metsähaapa

Populus tremula ©jr

Haapa on kotimaisten lehtipuiden joukossa helppo tunnistettava pyöreitten lehtiensä johdosta. Lehtien ruoti on pitkä ja litteä, joten pienessäkin tuulenvireessä kehittyy tunnistettava havina tyypilliseksi äänimaailmaksi. Vanhemmiten pystyurainen kaarna on nuorilla rungoilla vielä sileän harmaa, mikä saa haavikot erottumaan maisemasta jo matkan päästä. Lähempää tarkastellessa erottuu rungolla komeina keltaisina läiskinä kasvava haavan keltajäkälä (Xanthoria parietina).

Kymmensenttisten eminorkkojen kodat aukeavat valkoiseksi siemennöyhdäksi, joka leviää tuulen mukana matkojen päähän. Kevyissä siemenissä ei ole lainkaan vararavintoa, joten vain aniharva siemen itää, taimettuu ja kehittyy puuksi. Haapa leviääkin pääosin maavarsien jälkisilmuista nousevien juurivesojen avulla. Yhden emopuun vesoista kasvaneet kloonimetsiköt eivät kasva toistensa lomaan, ja haavan syysvärityksessä peltoaukean takarinteissä onkin selvästi nähtävissä kloonirajat keltasävyin tai toisinaan punaisiksi värittyneinä, vierekkäisinä väriläiskinä, kuin paletilla ikään.

Haavan ikä on harvoin yli sata vuotta. Kauniisti kelottuvien onttojen haapavanhusten rungoissa kasvaa runsas floora jäkäliä ja sammalia, ja vanhan haavan eläinlajisto on todella monipuolinen, jopa lahoamisen edetessä finaaliin, humukseksi. 

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Metsähaapa
Heimo: 
Salicaceae
Suku: 
Populus
Laji: 
tremula
Koko: 
15–30 m.
Kotipaikka: 
Läpi Euraasian mantereen.
Kuvaus: 
Kapealatvuksinen puu. Runko vaaleanvihreä, osin harmaa ja pystyuurteisesti kaarnoittuva. Päältä sinertävien, pyöreähköjen lehtien ruoti on litteä. Syysväri on kloonikohtaisesti joko keltainen tai punavoittoinen. Leviää pääosin paikallisesti maavarsien jälkisilmuista puhkeavin juurivesoin (suvuttomasti).
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, keski–runsasravinteinen, kuiva–tuore kasvupaikka.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VIII.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content