Skip to main content

Populus

Populus koreana - koreanpoppeli

Koreanpoppeli kasvaa luontaisena Koillis-Kiinassa, Korean niemimaalla ja Venäjän Kaukoidässä. Suomessa sitä ei ole kaupallisesti viljelty juuri lainkaan, ja muuallakin länsimaissa se on harvinainen. Isot, ryppyiset, alapinnalta hohtavanvalkoiset lehdet tekevät koreanpoppelista kuitenkin mielenkiintoisen koristepuun. Koreanpoppeli kiinnittää huomiota myös varhaisella kasvuunlähdöllään keväisin. Helsingissä jopa jo huhtikuun puolella puhkeavat vaaleanvihreät nuoret lehdet eivät tunnu kärsivän halloistakaan.

Monista läntisistä sukulaisistaan poiketen Kaukoidän poppelit eivät muodosta juurivesoja. Tämä koskee myös koreanpoppelia.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Koreanpoppeli
Heimo: 
Salicaceae
Suku: 
Populus
Laji: 
koreana
Koko: 
10–20 m, luontaisilla paikoilla 30 m.
Kotipaikka: 
Koillis-Kiina, Korea, Vladivostokin ympäristö, mahdollisesti myös Hokkaidon saari.
Kuvaus: 
Pyöreälatvuksinen puu. Erittäin olennainen tuntomerkki ovat paksut, uppoverkkosuoniset lehdet. Lehtien alapinnat puhtaan valkeat.
Kasvupaikka: 
Aurinko–puolivarjo. Keskiravinteinen, tuore–kostea.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I (II).

Populus laurifolia - laakeripoppeli

Keski-Aasian aro- ja metsäseutujen jokirannoilla kasvaa latvukseltaan säännötön ja koristeellisen mutkaiseksi taipuileva laakeripoppeli. Sen alimmat oksat ovat riippaisia, latvaoksat erottuvat vaaleina. Mutkaisen rungon kuori on vaaleaharmaa ja kaarna vaaleanruskea. Nuoret latvaversot ovat hoikkia, särmikkäitä ja selvästi karvaisia. Tuntomerkillisesti särmät näkyvät vielä paksuuskasvunkin jälkeen rungossa pystysuorina viiruina tai harjanteina. Laakeripoppelin nimi viittaa kapeisiin, nahkeisiin ja poimureunaisiin vesaoksien lehtiin. Oksiston lyhytversojen lehdet ovat leveämpiä.

Laakeripoppelia tapaa Suomessa autonomiankauden jäänteenä vanhoissa puistoissa. Talven- ja taudinkesto sekä maalauksellinen latvusmuoto puoltaisivat runsasta käytön lisäämistä uudemmissakin istutuksissa. Laakeripoppeli tekee jonkin verran juurivesoja, mutta ne eivät ole ongelma leikatuilla nurmikoilla. Viljelyksessä on vain hedepuita, joten istuttajan ei tarvitse pelätä puista leviävän minkäänlaista siemennöyhtää. Sen sijaan keväällä saa ihastella norkkojen värikkään punaisia heteitä.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Laakeripoppeli
Heimo: 
Salicaceae
Suku: 
Populus
Laji: 
laurifolia
Koko: 
12–25 m puu.
Kotipaikka: 
Keski-Aasia.
Kuvaus: 
Poimureunaiset vesalehdet, mutkaiset sivuhaarat ja runkokin. Silmu on keväälläkin karvainen. Lehtiruoti liereä, ei litteä. Pitkäverson lehti on hyvin erilainen kuin lyhytverson.
Kasvupaikka: 
Aurinko, runsasravinteinen, tuore kasvupaikka. Hiekka ja sora sopivat myös hyvin maalajeiksi.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VI.

Populus maximowiczii - japaninpoppeli

populus_maximowiczii_kumpula_jsaarinen.jpg

Japaninpoppeli kuuluu poppeleiden suvun kauneimpiin puihin. Sen kookkaat, paksut ja viehättävän pyöreät lehdet asettuvat kauniisti toistensa lomaan kerroksiksi laakeille oksille. Lehtien vaaleat alapinnat ikään kuin valaisevat puun varjon. Emipuissa on jopa yli 20 cm pitkät hedelmänorkot. Syysvärin saaneet, maahanvarisseet lehdet sopisivat koristeellisuutensa puolesta käytettäviksi kukkalaitteissa ja erilaisissa seppeleissä.

Japaninpoppeli kasvaa luontaisena Venäjän Kaukoidässä, Kiinassa, Korean niemimaalla ja Japanin saarilla. Luontaiset kasvupaikat ovat aurinkoisia tulvaniittyjä ja jokien rantoja. Luonnossa puun kasvukorkeus on jopa 40 metriä. Suomessakin japaninpoppeli näyttää kehittyvän hyvällä paikalla nopeasti kookkaaksi puuksi.

Mustilassa japaninpoppeli on ollut sukunsa parhaiten menestyneitä lajeja. Kokeilussa on useita alkuperiä Hokkaidolta, ja kaikki ovat kasvaneet hyvin ja pysyneet terveinä. 

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Japaninpoppeli
Heimo: 
Salicaceae
Suku: 
Populus
Laji: 
maximowiczii
Koko: 
15–25 m. Luontaisilla kasvupaikoillaan jopa 40 m.
Kotipaikka: 
Koillis-Kiina, Korea, Venäjän Kaukoitä, Japani. Laajalle levinnyt ja monimuotoinen.
Kuvaus: 
Kookas, kauniin kerroksellisen latvuksen kasvattava puu. Lehdet soikeat tai pyöreät, alta valkoiset. Eminorkko on pitkä, 18(–25) cm. Ei tee juurivesoja.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, tuore tai kostea, runsasravinteinen. Kestää jonkin verran varjostusta, mutta säilyy alas asti tuuheana vain avoimella kasvupaikalla.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III. Vähän kasvatettu, mutta ilmeisen kestävä ainakin Etelä-Suomessa.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content