Hydrangea

Lumihortensia on keskimatalahko, iso- ja pyöreälehtinen pensas sukulaisensa pallohortensian tapaan, mutta sen lehdet ovat alapinnalta täysin liidunvalkoiset. Tämä antaa sille häkellyttävää lisäarvoa tuulisilla paikoilla puuskien heilutellessa lehtien valkoisena väikkyvää alapintaa näkyviin. Toki myös 12–18 cm leveät kukinnot, joiden suuruutta isot laitakukat korostavat, ovat näkemisen arvoinen ilmestys. Kukinta alkaa säästä ja paikasta riippuen heinäkuun lopulla ja kestää elokuulle.

'Bougie' on kesähortensian (H. bretschneideri) Arboretum Mustilasta löytynyt hyvin erikoinen muoto, jonka pitkänomaisissa, riippuvissa kukinnoissa on paljon kerrannaisia laitakukkia. Kukissa voi nähdä viitteitä ihmeköynnöksen (Bougainvillea) kukintoihin, josta lajikenimi 'Bougie' onkin johdettu.

Pohjoisamerikkalainen hortensialaji Hydrangea arborescens ei itsessään ole erityisen näyttävä, ja sitä näkeekin lähinnä vain tieteellisissä kokoelmissa. Tästä lajista kehittyneitä muunnoksia ja nimettyjä lajikkeita, pallohortensioita, on Suomessa kuitenkin viljelty jo pitkään.

Mustilanhortensia "löydettiin" 1980-luvulla arboretumin vanhoista istutuksista, nimettiin ja valittiin FinE-eliittitaimien lisäyslähteeksi runsaan kukinnan, kauniin kasvutavan ja hyvän talvenkestävyyden perusteella. Se on ulkomuodoltaan varsin lähellä luonnonvaraista japaninhortensiaa (H. paniculata). Sen pystyt ja kartiomaiset valkoiset huiskilokukinnot näyttävät lähinnä pitsimäisiltä. Suuret, steriilit laitakukat ympäröivät harvakseltaan kukinnon keskellä olevia pikkukukkia.

Japaninhortensia on se pensaslaji, josta Suomessakin tutut syyshortensiat on jalostettu. Nelimetriseksi pensaaksi, jopa puumaiseksi kasvavalla japaninhortensialla on kellertävänvalkoiset, kartiomaiset kukinnot. Niissä on sekä pieniä terälehdettömiä, heteillä ja emillä varustettuja kukkia että näyttäviä laitakukkia, joissa varsinaisten lisääntymiselinten sijaan on isot terälehdet.

Kiinanhortensiaa on viljelty Suomessa jo kauan, mutta se ei ole koskaan tullut yleiseksi. Pensas kukkii jo keskikesän jälkeen, aiemmin kuin useimmat muut hortensiat. Syyshortensiasta ja muista japaninhortensioista (H. paniculata) kiinanhortensian erottaa parhaiten litteästä kukinnostaan. Kukinto on valkoinen. Neuvottomat isot laitakukat voivat olla punertavia. Valoisalla paikalla kasvaessaan kiinanhortensia on alas asti lehtevä, mutta pyrkii varjoisammassa kasvamaan enemmän ylöspäin. Vapaasti kasvaessaan siitä tulee pyöreä 2–3 metrin korkuinen pensas.

Kesähortensia kulkee kasviluetteloissa nykyisin usein vain kiinanhortensian (H. heteromalla) lajikkeena 'Bretschneideri'. Oletettavasti kesähortensiat polveutuvat venäläisen tiedemiehen Emil Bretschneiderin keruista Pekingin läheltä. Erottaminen samannäköisestä kiinanhortensiasta on vaikeaa. Rungon kastanjanruskea kaarna, joka vanhemmiten voimakkaasti hilseilee, ja alta nukkaiset lehdet lienevät parhaat tuntomerkit.

Samettihortensian suuret lehdet ovat kirkkaan vihreät ja niitä peittää niin tiivis karvoitus, että ne tuntuvat käsin kosketettaessa miltei persialaismatolta. Erikoiset lehdet ja oksien hilseilevä kaarna tekevät pensaasta miltei ruman ja silti valtavan hienon. Harva kasvi erottuu näin selvästi ympäristöstään. Sen talvenkestävyys on Suomen olosuhteissa valitettavan huono. Pensas paleltuukin usein lumirajaan asti ja kukkii sen vuoksi harvoin.

Kauniisti kukkiva köynnöshortensia on kotoisin Itä-Aasiasta. Luontaisesti se kasvaa rehevissä ja kosteissa havu- ja lehtimetsissä. Se on kookas köynnös, joka kiinnittyy tukeen haarojen kiipimäjuurilla. Se kasvaa joko laajana maata kattavana mattona tai nousee korkealle puiden runkoihin kiinnittyen tiukasti puiden kaarnan koloihin, tavallisesti rungon varjopuolella. Kasvun alkuun päästyään köynnös saattaa yhden kasvukauden aikana kasvaa metrin.