Skip to main content

Salix × fragilis

Salix × fragilis - kujasalava

Monimuotoinen kujasalava on valkosalavan (S. alba) ja silosalavan (S. euxina) risteymiä monessa polvessa keskenään ja takaisinristeymiä kantalajeihin. Puut vaihtelevat niin korkeudeltaan ja kasvutavaltaan kuin versojensa värin ja lehtiensä muodonkin osalta. Rehevillä ja kosteilla paikoilla niistä kasvaa suuria, leveälatvuksisia puita, jotka saattavat tuoda matkailijan mieleen etelänmaiden öljypuut.

Rehevillä ja tuuheilla kujasalavilla on kapeat, kiiltävät, tummanvihreät lehdet, joiden alapuoli on siniharmaa. Versot ovat useimmiten tummanruskeita, mutta ne voivat olla myös kellan- tai punaruskeita, jopa kirkkaanpunaisia tai -keltaisia. Versot katkeilevat herkästi, veteen pudottuaan alkavat kasvattaa juuria ja sopivaan rantaan ajautuessaan niistä saattaa kasvaa uusia puita.

Kujasalavat ovat kotiutuneet ihmisen mukana kaikkialle. Ne jollakin tapaa suosivat valkosalavia enemmän ihmisen muokkaamaa ympäristöä. Arboretumiin lajia on istutettu nimellä piilipuu (S. fragilis), vuonna 1914 Pähkinärinteen alapuolelle, pellon reunaan, jossa se yhä kasvaa. Myrskytuhon jälkeen tehty raju hoitoleikkaus on innoittanut sen uuteen kasvuun. Piika ja Renki-kahvilan ja valtatien välissä kasvavat kaksi puuta ovat oletettavasti hieman nuorempia ja eri alkuperää. Ne tuntuvat jonkin verran herkiltä versoja mustaavalle sienitaudille, joille jotkin kujasalavatyypit ovat toisia alttiimpia.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Kujasalava
Heimo: 
Salicaceae
Suku: 
Salix
Laji: 
Ryhmä: 
× fragilis
Koko: 
6–18 m.
Alkuperä: 
Euroopassa syntynyt lajiristeymä.
Kuvaus: 
Leveälatvuksisia, kapealehtisiä puita. Hede- ja emikukat eri puissa.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen–puolivarjo, tuore tai märkäkin ja keskiravinteinen tai ravinteikas.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–V, vaihtelee alkuperän mukaan.

Salix × fragilis 'Basfordiana' - keltasalava

Keltasalava on kujasalavien eli valkosalavan (S. alba) ja silosalavan (S. euxina) risteymien joukkoon kuuluva pajupuu, joka ei eroa muista kujasalavista kuin oksien keltaoranssin värin puolesta. Väri on kirkkaimmillaan kevättalvella ja nuorissa oksissa, siksi keltasalavia leikataankin toisinaan niin sanotusti tapille eli metrin parin kantoon, josta sitten kasvaa voimakkaan värisiä vesaoksia. Vapaasti kasvaessaan keltasalavasta voi kehittyä hyvällä paikalla jopa 25-metrinen puu, jonka rungolla voi olla läpimittaa yli metrin.

Keltasalavan löysi ensimmäisen kerran korinpunoja W. Scaling Britanniassa 1860-luvulla. Suomessa sitä on kasvatettu ainakin 1920-luvulta lähtien useina eri kantoina, yleensä virheellisellä nimellä Salix alba 'Vitellina'. Mustilassakin kasvaa nykyisin kolmea hieman erilaista keltasalavaa. Eroja on koossa, sukupuolessa, kasvutavassa, lehtien muodossa ja oksien värikkyydessä; luultavasti myös talvenkestävyydessä.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Keltasalava
Heimo: 
Salicaceae
Suku: 
Salix
Laji: 
× fragilis
Muunnos (var.): 
'Basfordiana' (Basfordiana-ryhmä)
Koko: 
10–25 m.
Alkuperä: 
1860-luvulla Iso-Britanniassa löydetty kujasalavan muoto.
Kuvaus: 
Oranssinpunaiset–keltaiset versot, pitkät ja kapeat lehdet.
Kasvupaikka: 
Aurinko–puolivarjo, kostea tai märkä kasvupaikka.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–IV.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content