Skip to main content

Salix alba var. sericea

Salix alba var. sericea 'Sibirica' - hopeasalava

Salix 'Sibirica' ©Susanna

Suomessa viljellyt hopeasalavat ovat hyvin yhtenäisiä keskenään ja ilmeisesti venäläistä alkuperää. Yli sata vuotta hopeasalava tunnettiin nimellä hopeapaju. Se on kaunis, siro- ja riippaoksainen puu, jonka mesinystyiset hedekukinnot keväällä kuhisevat mehiläisiä. Se on ollut suosittu pihapuu koristeellisten hopeanväristen lehtiensä vuoksi. Myös järeytyvän rungon pitkittäiset uurteet ja sävy ovat koristeellisia. Puu on erityisen näyttävä ikääntyessään ja suurten sivuoksien kärkihaarojen alkaessa riippua. Hopeasalavan laaja latvus hehkuu kuoren ja oksien punaista sävyä myös lehdettömän kauden syksystä kevääseen.

Hopesalava on omimmillaan aukeiden reunoilla ja lähellä vettä. Hämeenlinnan Aulangolla, Vanajaveden vesireitin varren puurivistöllä on jopa valtakunnallinen merkitys. Jossakin vaiheessa 1960-luvun jälkeen hopeasalavaa käytettiin monen mielestä liiaksikin ja sen suosio jossain määrin laski. Nyt nuorempia hopeasalavia kaipaa jopa lisää asuinympäristöömme. Suomessa viljeltävistä isoista pajupuista se on yhä yksi kestävimmistä ja terveimmistä.

Hopeasalavasta saa myös hienoja leikattuja puurivejä tai aidanteita, joilla on huomattava tuulensuojavaikutus. Paras tulos saavutetaan, jos vuosittain leikataan pois lähes koko edellisen vuoden pituuskasvu kaikista oksista haaroineen. Tällöin myös lehtien hopeisuus kasvukaudellä korostuu. 

 

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Hopeasalava
Heimo: 
Salicaceae
Suku: 
Salix
Laji: 
alba
Muunnos (var.): 
sericea
Lajike: 
'Sibirica'
Koko: 
10–20 m.
Kotipaikka: 
Ilmeisesti venäläistä alkuperää, tuotu Suomeen autonomian kaudella. Pietarin keisarillisessa puutarhassa viljeltiin tällaista puuta ainakin jo ennen vuotta 1880 Salix alba 'Splendens' -nimellä.
Kuvaus: 
Nopeakasvuinen ja leveälatvuksinen puu, jonka kapeansuikeat, hienosahaiset lehdet ovat molemmin puolin hopeakarvaiset. Soveltuu paikoitusalueittenkin istutuksiin, koska puun lehdistössä ei ole mesikastetta erittäviä tuholaisia.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen–puolivarjoinen, keskiravinteinen, tuore–märkä. Myös savimaa sopii hyvin.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VI.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content