Sorbus alnifolia - laavapihlaja
Laavapihlajan nimi juontuu sen tyypillisistä kasvupaikoista Itä-Aasian tuliperäisillä, hyvinkin nuorilla laava-alueilla. Se edustaa pihlajien (Sorbus) laajassa suvussa omintakeista ehytlehtisten joukkoa. Lehtien muoto ja pintarakenne tuovat mieleen lähinnä pyökin (Fagus sylvatica), eikä laavapihlajaa ensi näkemältä pihlajaksi tunnistakaan. Lehdet puhkeavat raikkaan vihreinä luonteenomaisessa sik-sak-asennossa ja asettuvat oksille kauniiksi kuvioiksi.