Skip to main content

Sorbus aria

Sorbus aria - saksanpihlaja

Avainsana(t)

Kun näkee ensi kertaa saksanpihlajan tuulessa välkehtivät, alapuolelta valkonukkaiset lehdet, ei heti tunnistaisi puuta pihlajaksi. Se kuitenkin edustaa suurta euraasialaista pihlajien alasukua, jota monet puulajitieteilijät haluaisivat pitää omana Aria-kasvisukunaan. Olennaisin tuntomerkki kaikille noille 27 lajille on ehytlehtisyys.

Saksanpihlaja on pieni- tai keskikokoinen, kasvutavaltaan kauniisti pyöreähkö tai leveähkö munanmuotoinen puu. Sen kookkaat, jopa 12-senttiset, pyöreätyviset ja puikeansoikeat lehdet ovat alapinnaltaan tiheästi vaaleakarvaiset. Silmuistaan puhkeavat lehdet muistuttavat keväällä hetken aikaa avautuvia magnoliankukkia. Varsinaiset kukinnot puhkeavat pihlajien tapaan kesemmällä lehtien ollessa jo täysikokoisia. Myös valkea huiskilokukinto on tiheäkarvainen. Syysväri on keltainen, ja pitkulaiset marjat vaihtavat kypsyessään väriä vihreästä keltaisen kautta oranssiin ja punaiseenkin.

Saksanpihlaja on siemenestä lisääntyvänä hyvin vaihteleva, ja Mustilankin saksanpihlajat poikkeavat hiukan toisistaan alkuperästä riippuen. Lajikkeitakin on tästä Euroopassa suositusta katupuusta kehitetty, muiden muassa 'Majestica' ja ' Magnifica'. Nuori 'Lutecens'-lajikkeen lehti on yltä ja alta harmaakarvaisena kuin villalapanen.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Saksanpihlaja
Heimo: 
Rosaceae
Suku: 
Sorbus
Laji: 
aria
Koko: 
4–8 m, luontaisesti joskus jopa 15 m.
Kotipaikka: 
Keski- ja Etelä-Eurooppa ja Pohjois-Afrikka.
Kuvaus: 
Pienehkö tai keskikokoinen, ehytlehtinen, leveän kartiomainen tai munanmuotoinen puu, jonka soikea- tai pyöreätyvisten lehtien alapinnat ovat hopeanharmaakarvaiset. Kukinto on 8–15 cm leveä ja syksyllä kypsyvät marjat pitkulaiset.
Kasvupaikka: 
Aurinko, runsasravinteinen, kuiva tai tuore.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II (III) lisäyslähteestä riippuen.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content