Skip to main content

Syringa

Syringa komarowii subsp. reflexa - nuokkusyreeni

syringa_reflexa_kukinta_jsaarinen.jpg

Nuokkusyreenin tiiviin tähkämäiset, parinkymmenen sentin pituiset kertohuiskilokukinnot nuokkuvat todella selvästi alas kaartuen. Siemenkodat taas kääntyvät ylöspäin, mistä nuokkusyreeni on saanut nimensä reflexa. Nuput ovat yleensä karmiininpunaiset, mutta kukat vaalenevat kukinnan kestäessä lähes valkoisiksi.

Nuokkusyreeni tuotiin Eurooppaan vasta 1900-luvun alussa Kiinasta. Lajin perimää on useissa risteymissä, joille kukintojen nuokkuminen on eriasteisesti periytynyt. Aitoa lajia onkin usein vaikea erottaa risteymistä. Mustilassakin kasvaa nuokkusyreeniristeymiä muun muassa Atsalearinteellä, Nikkarinmäellä ja Ketunmäessä, mutta vain Ketunmäen syreenipensaikossa on puhdas nuokkusyreeni.

Tuuheat pensaat kasvavat noin kolmimetrisiksi ja kukkivat vähän myöhemmin kuin tutut pihasyreenit (Syringa vulgaris). Tummine, pitkine lehtineen nuokkusyreeni on hyvä ja kaunis suojapensas kukkimattomanakin. Suojaisilla kasvupaikoilla se menestyy III-vyöhykkeelle asti.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Nuokkusyreeni
Heimo: 
Oleaceae
Suku: 
Syringa
Laji: 
komarowii
Alalaji (ssp.): 
reflexa
Koko: 
2–3 m.
Kotipaikka: 
Erittäin suppealla alueella Kiinan Hubeissa ja Shaanxissa.
Kuvaus: 
Pysty yksikotinen pensas, jonka kapeahkot lehdet ovat 8–15-senttiset. Solakka kukinto on selvästi nuokkuva ja kukkien punaväri vaalenee kukinnan kestäessä.
Kasvupaikka: 
Aurinko–puolivarjo. Kalkittu, runsasravinteinen mutta läpäisevä maa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II (III).

Syringa reticulata - likusterisyreeni

syringa_reticulata_jreinikainen.jpg

Likusterisyreeni poikkeaa suuresti muista syreenien (Syringa) suvun kasveista. Se kasvaa Suomessakin puumaiseksi, ja luonnossa se voi kasvaa parhaimmillaan 20-metriseksi. Likusterisyreeni kukkii syreeneistä viimeisenä, vasta juhannuksen jälkeen tai heinäkuussa tuoksuvin, kermanvalkoisin jopa 30-senttisin huiskilokukinnoin. Nimi viittaa pienten kukkien yhdennäköisyyteen likusterin (Ligustrum vulgare) kanssa.

Likusterisyreeni on monimuotoinen ja jaetaan pääpiirteissään kahteen alalajiin, jotka ovat Aasian mantereella kasvava amurinlikusterisyreeni (subsp. amurensis) ja Japanissa ja Sahalin saarella kasvava japaninlikusterisyreeni (subsp. reticulata). Alalajien erot ovat vähäisiä ja kumpikin kasvaa Suomessa hyvin. Pohjoiset alkuperät menestyvät hyvin Oulun seudulla asti.

Mustilaan tämä puulaji istutettiin ensi kertaa vuonna 1914 kahteen kohteeseen. Nämä vanhat puut eivät enää ole elossa, mutta nuorempia istutuksia on monissa paikoissa. Komein puu kasvaa Ketunmäessä lähellä Juhlapaikkaa ja kohoaa korkealle muiden syreenien latvusten yläpuolelle.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Likusterisyreeni
Heimo: 
Oleaceae
Suku: 
Syringa
Laji: 
reticulata
Koko: 
3–7 m, yksi- tai monirunkoinen puu.
Kotipaikka: 
Mantšuria, Korea, Venäjän Kaukoitä ja Japani.
Kuvaus: 
Yksikotinen, puuksi kasvava syreeni. Lehdet leveänpuikeat, 5–14 cm. Kookkaat, kermanvalkeat hankahuiskilokukinnot.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen, kalkkiperäinen ja multava kasvualusta. Kukinta näyttävää aurinkoisilla kasvupaikoilla.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–IV (V), riippuen alkuperästä.

Syringa vulgaris - pihasyreeni

Syreenien eli sireenien tuoksuvat kukat kuuluvat erottamattomasti Suomen suveen, kuten myöhemmin kukkivat juhannusruusutkin (Rosa pimpinellifolia 'Plena'). Kookkat syreenipensaat ovat alkukesällä täynnä violetteja tai valkoisia, voimakkasti tuoksuvia pystyjä kukintoja. Syreenin sileät, suipot, miltei sydämenmuotoiset lehdet ovat myös helposti tunnistettavissa, samoin kuin sen korkeat, lujat rangat. Syreenin puuaines on kovaa ja hyvin tiheäsyistä.

Pihasyreeni kasvaa luontaisena Balkanin niemimaalla tuoreissa ravinteisissa pensaikoissa. Sieltä sen matka puutarhakasviksi on alkanut jo noin 500 vuotta sitten. Suomeen syreeni on saapunut vuonna 1728, jolloin apteekkari Synnerberg toi ensimmäisen syreenin taimen Tukholmasta Turkuun. Parisenkymentä vuotta myöhemmin August Ehrensvärd sai Ranskasta Suomenlinnaan syreenintaimia. Näitä syreenejä kasvaa siellä vieläkin Piperin puistossa.

Syreeni levisi ympäri Suomea jo 1700-luvulla, mutta yleistyi pihojen ja puutarhojen koristepensaana vasta 1800-luvun loppupuolella. Se kasvattaa juurivesoja, joista sitä on helppo levittää. Kerran juurruttuaan pihasyreeni pitää sitkeästi kasvupaikkansa. Vaikka asumukset on purettu pois, kasvaa sireenipuska paikoillaan merkkinä entisestä puutarhasta.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Pihasyreeni
Heimo: 
Oleaceae
Suku: 
Syringa
Laji: 
vulgaris
Koko: 
4–7 m pensas.
Kotipaikka: 
Kaakkois-Eurooppa.
Kuvaus: 
Korkea ja kestävä pensas, joka tekee juurivesoja. Kukkii kesäkuussa tuoksuvin, violetinsinisin tai valkein kukinnoin.
Kasvupaikka: 
Aurinko–puolivarjo, runsasravinteinen ja -humuksinen, tuore.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–V.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content