Skip to main content

Aesculus glabra

Aesculus glabra - ohionhevoskastanja

Aesculus glabra @hörsholm ©jr

Ohionhevoskastanja on kotoisin Yhdysvaltain Keskilännestä ja se on Ohion osavaltion nimikkopuu. Luontaisena se kasvaa rehevillä mailla jokilaaksoissa. Se ei ole aivan yhtä suurikasvuinen kuin balkaninhevoskastanja (A. hippocastanum), mutta suuri ja leveälatvuksinen puu siitäkin tulee. Lehdet ovat sirommat kuin eurooppalaisella sukulaisella ja tiheä lehvästö luo alleen hyvin syvän varjon.

Ohionhevoskastanja tulee lehteen aikaisin ja kukkii lehtien puhjettua kellanvihrein kukkatertuin, jotka eivät ole yhtä näyttäviä kuin balkaninhevoskastanjalla, sillä kukat pysyvät melko suljettuina. Ohionhevoskastanja on koristeellisimmillaan syksyllä, kun se saa liekehtivän oranssin syysvärinsä.

Ohionhevoskastanjan paksu, korkkimainen kaarna ja kukat ovat pahanhajuisia varoittaen puun myrkyllisyydestä. Myrkyllisiä, piikkikuorisia siemeniä ja juuria alkuasukkaat käyttivät joskus hyväkseen kalastaessaan. Lampeen heitetyt siemenet tainnuttivat kalat, jonka jälkeen ne pystyi noukkimaan vedestä paljain käsin.

Arboretum Mustilassa innostuttiin ohionhevoskastanjasta 1993 siemenkeruumatkalla. Hyisten preerioiden liepeillä hyvin menestyneistä puista kerättiin tuolloin siemeniä, joiden jälkeläisiä nykyisin kasvaa kukkivana Oulua myöten. Useimmista amerikkalaisista puulajeista poiketen ohionhevoskastanja tuleentuu aikaisin, joten Suomessakin sen syysväreistä ehditään nauttia ennen pakkasten tuloa.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Ohionhevoskastanja
Heimo: 
Hippocastanaceae
Suku: 
Aesculus
Laji: 
glabra
Koko: 
Suomessa täysikasvuisena 4–7 m; voi luontaisella alueella olla kookkaampi.
Kotipaikka: 
Yhdysvaltain Keskilänsi.
Kuvaus: 
Leveälatvuksinen, pieni puu, viisilehdykkäiset lehdet ja vihertävät, pystyt kukkatertut lehtien puhjettua; joillain yksilöillä erittäin näyttävä oranssinpunainen ruska.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen tai puolivarjoinen paikka, keski–runsasravinteinen, tuore kasvualusta.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III(–V).

UKK: 18. Aesculus hybr. - hevoskastanjaristeymät

Luontainen levinneisyys

Maapallon ilmastollisesti kaikkein kestävin hevoskastanjalaji on pohjoisamerikkalainen ohionhevoskastanja (Aesculus glabra). Se on kotoisin nimensä mukaisesti Suurten järvien eteläpuolelta, Ohiosta ja sen länsipuolelta aina Teksasiin saakka. Toinen lähes yhtä kestävä laji on keltahevoskastanja (A. octandra), jonka levinneisyysalue on hieman eteläisempi. Molempia lajeja viljellään huomattavasti pohjoisempana ja ne ovat osoittautuneet hämmästyttävän kestäviksi verrattuna eteläiseen kotipaikkaansa. Ne ovat myös risteytyneet runsaasti ja tällä keinoin on saatu valittua kestäviä ja koristeellisia kantoja viljelyyn.

Lajikuvaus

Ohionhevoskastanjahybridit ovat pienikasvuisia, kookkaan omenapuun kokoisia puita. Ne ovat osoittautuneet selvästi balkaninhevoskastanjaa (Aesculus hippocastanum) nopeampikasvuisiksi. Runko on aikuisilla puilla harmaa ja syväuurteinen. Lehdet ovat yleensä 5-lehdykkäiset, sirommat kuin balkaninhevoskastanjalla. Niiden väri ei myöskään ole yhtä tummanvihreä, vaan lehdet ovat vaaleampia. Mustilassa ruostesienet ovat jonain vuosina aiheuttaneet täpläisyyttä. Parhaimmillaan lehdet saavat oranssinpunaisen syysvärin, mutta tätä ei aina näy kehittyvän. Kukinto on kuten balkaninhevoskastanjalla, mutta väriltään vihreänkeltainen. Hedelmä on samanlainen piikikäs pallero kuin muillakin hevoskastanjilla. Keltahevoskastanjahybridit ovat suurempikasvuisia ja muistuttavat balkaninhevoskastanjaa enemmän. Lehdet ovat varsin koristeellisia, väriltään tummanvihreitä ja lehtisuonia niissä on tiuhassa. Syysväri on yleensä keltainen. Kukinto on keltainen ja hedelmä kuten muilla hevoskastanjoilla. Lue lisää »

Kasvin perustiedot
Suku: 
Aesculus
Laji: 
glabra

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content