Puolanlehtikuusi on Keski-Puolan ylängöillä kasvava euroopanlehtikuusen (L. decidua) muunnos, jota jotkut kasvitietelijät pitävät käpymuodon perusteella euroopan- ja siperianlehtikuusen jäänteenomaisena välimuotona.
1920-luvulla Lepistöön teitten risteykseen istutetussa puolanlehtikuusikossa kasvavat nykyisin Mustilan kookkaimmat lehtikuuset. Pisimpien puiden pituudeksi on jo vuosituhannen vaihteessa mitattu yli 35 metriä. Paksuine, mutkaisine runkoineen ja riippuvine oksineen ne ovat erittäin koristeellisia varsinkin keväällä uusien neulasten vasta puhjettua helakanvihreinä.
Puolanlehtikuusta on kasvatettu Suomessa hyvin vähän. Se on täysin kestävä ainakin Etelä-Suomessa, luultavasti pohjoisempanakin.
Euroopanlehtikuusi on kotoisin Keski-Euroopan vuoristoalueilta, erityisesti Alpeilta. Se menestyy hyvin Etelä- ja Keski-Suomessa ja on yleinen maamme vanhimmissa lehtikuusi-istutuksissa. Sitä on käytetty runsaasti myös koristepuuna. Lajin runkomuoto ei keskimäärin ole yhtä hyvä kuin esimerkiksi siperianlehtikuusella (L. sibirica), mikä osittain rajoittaa sen metsätaloudellista käyttöä.
Mustilan vanhimpien euroopanlehtikuusten alkuperä on Itävallan Tirolissa. Ne menestyvät arboretumissa varsin hyvin ja ovat kasvaneet kookkaiksi, paksukaarnaisiksi puiksi. Euroopanlehtikuusi kärsii viljeltynä helposti lehtikuusensyövästä, mutta Mustilassa sitä ei ole onneksi sanottavammin esiintynyt.
Euroopanlehtikuusi on ekologisesti paljon läheisen sukulaisensa siperianlehtikuusen kaltainen. Se sopiikin puistopuuna hyvin käytettäväksi yhdessä siperianlehtikuusen kanssa. Siten saadaan pidempi ruska-aika ja enemmän värivaihtelua, sillä euroopanlehtikuusi saa syysvärityksensä muutamaa viikkoa siperianlehtikuusta myöhemmin. Lajit voi varmimmin erottaa toisistaan kävyn muodon perusteella.
Euroopanlehtikuusi on kotoisin lähinnä Keski-Euroopan vuoristoalueilta ja Karpaateilta.
VI-menestymisvyöhykkeelle asti kasvava laji on yleinen maamme vanhimmissa lehtikuusi-istutuksissa. Sitä on käytetty runsaasti myös koristepuuna. Lajin runkomuoto ei kuitenkaan keskimäärin ole yhtä hyvä kuin esimerkiksi siperianlehtikuusella, mikä osittain rajoittaa sen metsätaloudellista käyttöä.
Euroopanlehtikuusen erottaa siperianlehtikuusesta mm. kävyn muodon perusteella. Lisäksi euroopanlehtikuusi saa syysvärityksensä 1 - 2 viikkoa siperianlehtikuusta myöhemmin.
English
Svenska
Suomi
Русский