Skip to main content

Fraxinus

Ulsike 1994: 64. Fraxinus nigra - mustasaarni

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-93-214

alkuperä: Thunder Bay, Ontario

Pohjois-Amerikan useista luonnonvaraisista saarnilajeista mustasaarni on kaikkein pohjoisin. Sen luontainen levinneisyysalue ulottuu pitkälle Suurten järvien pohjoispuolelle, mutta se ei ulotu yhtä kauas länteen kuin hyvin mantereisia oloja kestävällä punasaarnella.

Mustasaarni on suorarunkoinen, 10-20 m pitkä kapealatvuksinen puu. Sillä ei ole erityistä syysväriä eivätkä lehdet ole mainittavasti muiden saarnilajien lehdistä poikkeavia.

Tämän lajin kiintoisin ominaisuus onkin sen kasvupaikka: Se menestyy yllättävän kosteilla kasvupaikoilla, jopa lähes seisovan veden alueilla. Sen juuristo sietää hyvin kylmää ja märkää savimaata. Mustasaarni on myös sopeutuva maan happamuuteen nähden. Lisäksi sen pakkasenkesto-ominaisuudet ovat erinomaiset.

Tämän lajin siemen on syvässä lepotilassa ja kylvettynä loppukesästä ulos siemen itänee kylvöä seuraavana keväänä. Ennen kylvöä voidaan siementä liottaa 2 vrk tai kunnes se alkaa värjäämään vettä. Laji on erittäin kiinnostava ja siitä tulisikin hankkia lisää koemateriaalia myös sen levinneisyysalueen koillisreunalta.

 

Kasvin perustiedot
Suku: 
Fraxinus
Laji: 
nigra

Ulsike 1992: 15. Fraxinus mandshurica - mantsuriansaarni

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-92-014 Lue lisää »

Kasvin perustiedot
Suku: 
Fraxinus
Laji: 
mandshurica

Fraxinus excelsior - (lehto)saarni

Saarni (l. lehtosaarni) on kasvupaikkansa suhteen jaloista lehtipuistamme vaateliain. Myös saarnen viljelyalue Suomessa lienee suppein huolimatta siitä, että sen luontaisia esiintymiä tavataan mm. tammea pohjoisempana. Saarni kasvaa muiden jalojen lehtipuidemme tavoin Suomessa aivan levinneisyysalueensa pohjoisreunalla. Lehtosaarnen luontainen levinneisyys ulottuu lännessä Brittein saarilta ja Pohjois-Espanjasta aina Musta meren itäpuolelle. Ylempänä pohjoisessa saarnimetsät eivät ulotu yhtä kauas itään kuin esim. vaahteralla tai lehmuksella.

Mikäli saarnia halutaan viljellä koristepuuna ylempänä Keski-Suomessa täytyy vaihtaa saarnilajia. Kotimaista saarnea parempi talvenkesto on ainakin pohjoisamerikkalaisella punasaarnella (F. pennsylvanica) sekä mantsuriansaarnella (F. mandshurica), jotka molemmat pohjoista siemenalkuperää käyttäen menestyisivät ainakin Kajaanin korkeudella. Myös märillä korpisoilla kasvava pohjoisamerikkalainen mustasaarni (F. nigra) isokokoisena ja suorarunkoisena olisi kokeilemisen arvoinen.

Saarni kestää nuorena voimakasta varjostusta ja varsinkin hallanaroilla paikoilla saarnien suojana voisikin olla aluksi verhopuustoa. Toisaalta saarnea, joka ei niin helposti haaroitu ja jolle ei muodosta vesioksia valossakaan, voi kasvattaa väljemmässäkin toisin kuin esimerkiksi tammea. Myöhemmin puu tarvitsee valoa ja kehittyy hyvällä kasvupaikalla komearunkoiseksi pihapuuksi.

Mikäli pyritään laadukkaiden sahatukkien kasvattamiseen saarni ja tammi olisivat ehkä ne jalot lehtipuut, jotka helpoiten kasvaisivat suhteellisen suora- ja yksirunkoisina puina. Toki metsälehmus kuuluisi myös tähän ryhmään, mutta lehmuksen pehmeän puuaineen teollinen käyttö on hyvin rajoitettua. Lue lisää »

Kasvin perustiedot
Suku: 
Fraxinus
Laji: 
excelsior

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content