Kaksikotinen punasaarni on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja se on alueen laajimmalle levinnyt saarnilaji. Suomessakin sitä on viljelty pitkään ja se on osoittautunut sopeutuvammaksi ja kestävämmäksi kuin oma, vaatelias lehtosaarnemme (F. excelsior). Kaunismuotoista punasaarnea käytetäänkin melko yleisesti katu- ja puistopuuna julkisessa viherrakentamisessa.
Punasaarnen lehdet ovat hieman pienemmät kuin lehtosaarnella ja niissä on vähemmän lehdyköitä. Talvella punasaarnen erottaa myös ruskeiden silmujen perusteella, kun taas lehtosaarnen silmut ovat mustat. Pienemmän, tiheäoksaisen olemuksensa johdosta se ei istutuksissa pysty korvaamaan majesteettista lehtosaarnea.
Punasaarnea kasvaa Mustilassa muun muassa metsikkönä Tammimetsän länsipuolella. Se viihtyy auringossa, kestää kovaakin tuulta ja pärjää niin kosteilla kuin kuivemmillakin kasvupaikoilla. Punasaarni tulee esiin jo varhain ruska-aikana kirkkaan keltaisella syysvärillään, joka suorastaan hehkuu sinistä syystaivasta vasten.
Idänsaarni kasvaa rehevissä, kosteissa rinnemetsissä ja jokilaaksoissa laajalla alueella, joka ulottuu Länsi-Kiinasta Koreaan ja Venäjän Kaukoitään. Suomessa viljellyt alkuperät ovat peräisin tämän alueen koillisosista, ja niistä on tunnistettavissa kaksi selvästi toisistaan poikkeavaa muotoa, var. rhynchophylla, jonka lehdykät ovat soikeat ja suippokärkiset kuten useimmilla saarnilla, ja var. densata, jonka lehdykät ovat isot ja leveät, jopa lähes pyöreät, ja hiekkapaperimaisen karheat.
Parhailla luontaisilla kasvupaikoilla idänsaarni voi kasvaa yli 20-metriseksi puuksi, mutta yleensä se jää selvästi pienemmäksi. Komeaksi kehittyäkseen se vaatii aurinkoisen, syvämultaisen ja kosteana pysyvän ravinteikkaan maaperän.
Idänsaarni puhkeaa lehteen saarnista viimeisimpänä ja siksi välttää yleensä keväthallat, joille monet saarnet ovat herkkiä. Ruskaan puut tulevat melko aikaisin, mikä kielii sopeutumisesta kylmään ilmastoon ja lyhyeen kasvukauteen. Syysvärityksessä on alkuperien ja yksilöiden välillä vaihtelua sameasta oranssinruskeasta loisteliaaseen viininpunaiseen.
Mantsuriansaarni on nimensä mukaisesti kotoisin Kiinasta, Venäjän itäisimmistä osista ja Japanista.
Lajikuvaus
Mantsuriansaarni on luontaisilla alueillaan keskikokoinen puu, joka kasvaa 25 metrin pituiseksi. Sen lehdet muistuttavat meikäläisen saamien lehtiä, mutta lehdykät ovat yleensä suurempia. Runko on harmaa, mutta ei vanhana yhtä kauniskuvioinen kuin lehtosaarnella. Hedelmä on melko paljon kotimaisen saarnen hedelmän kaltainen melamainen pähkylä.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Mantsuriansaarni on menestynyt meillä vain aivan maan eteläisimmissä osissa I-vyöhykkeellä. Sitä on viljelty oikeastaan vain kokoelmissa hyvin harvinaisena. Oikealla siemenalkuperällä voidaan viljelyrajaa todennäköisesti siirtää pohjoisemmaksi, ei ehkä kuitenkaan III-vyöhykettä pohjoisemmaksi.
Käyttö
Mantsuriansaarnen viihtyminen märillä ja tulvaisilla kasvualustoilla on erikoispiirre, jota voisi hyödyntää. Sitä voidaan istuttaa isoiksikin ryhmiksi em. kaltaisille alueille.
Kasvupaikkavaatimukset
Mantsuriansaarni viihtyy runsasravinteisella ja jopa märällä maalla sekä tulvamailla. Valoisuuden suhteen se ei ole vaatelias vaan viihtyy auringossa tai puolivarjossa. Lue lisää »
English
Русский
Svenska
Suomi