Skip to main content

Crataegus

Crataegus chlorosarca - idänorapihlaja

Idänorapihlaja on mainio puu orapihlajien (Crataegus) suvussa, josta löytyy oikeita helmiä ympäristöämme monipuolistamaan niin idästä kuin Atlantin takaa. Idänorapihlaja pysyy kooltaan hillittynä, kasvaa kuitenkin tukevaksi puuksi eikä vaadi kasvupaikaltaan ihmeitä. Lisäksi se on monen vuodenajan koriste: alkukesästä sitä koristavat runsaat, valkoiset kukat, kesällä leveät, tummanvihreät lehdet, syksyllä loistokas pronssinpunainen ruska ja mustat marjat, talvella kauniskuvioinen runko ja jykevä oksisto. Kestävyyskin riittää pohjoiseen Suomeen saakka.

Mustilassa idänorapihlajia kasvaa jämäkän puumaiseksi varttuvina Ketunmäessä ja siellä täällä muuallakin puistossa. Ne erottuvat vaivatta muiden puiden joukosta suurilla, terveillä lehdillään ja vankalla oksistollaan, joka ei juuri muistuta tutumpia orapihlajia. Oraat ovat tavallisesti tuumanmittaiset, mutta joskus niitä ei ole lainkaan.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Idänorapihlaja
Heimo: 
Rosaceae
Suku: 
Crataegus
Laji: 
chlorosarca
Koko: 
3–4 m puu.
Kotipaikka: 
Japani, Sahalin ja Kamtšatka. Viljeltynä Kiinassa.
Kuvaus: 
Leveähkön kartion muotoinen pienehkö puu, punaruskea haararanka. Muodostuu komeimmaksi, kun saa runkojohteisesti kehittyä runsaassa valossa, leikkaamatta. Syysväritys on lämmintä punaoranssia.
Kasvupaikka: 
Aurinko, kuiva tai tuore, keskiravinteinen. Ei kaihda kasvualustassaan soraa ja savea. Luontaisilla paikoillaan jokivarsipensaikoissa ja alarinteillä.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–V.

Crataegus douglasii - mustamarjaorapihlaja

crataegus_douglasii_yleiskuva_jsaarinen.jpg

Mustamarjaorapihlaja on meillä menestyvistä orapihlajista kärkiluokkaa kahdella tavalla: se kasvaa korkeimmaksi, yli kymmenmetriseksi puuksi, ja kilpailee myös ruskavärityksellään ykkössijasta. Mustilan tammimetsän reunassa kasvavat vanhat mustamarjaorapihlajat antavat joka syksy viikkojen ajan upean viininpunaisen säväyksen valtatieltä näkyvään maisemaan. Puut erottuvat myös alkukesällä peittyessään hetken ajaksi valkoisiin kukkiin. Talvella täytyy tulla lähempää tarkastelemaan lukemattomiksi pikkuoksiksi haaroittuvaa mutkaista latvusta.

Pohjois-Amerikan länsiosista muiden jättiläispuiden seurasta kotoisin oleva mustamarjaorapihlaja on luontaisesti kaunismuotoinen, leveälatvuksinen pikkupuu tai iso pensas, joka kasvaa mieluusti yksirunkoiseksi. Sitä on käytetty aitakasvinakin, mutta se ei siinä osassa ole parhaimmillaan. Vanhana puu kehittyy tietynlaisen känkkyräisyytensä kautta veistokselliseksi. Kestävyys riittää sekä Etelä- että Keski-Suomeen.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Mustamarjaorapihlaja
Heimo: 
Rosaceae
Suku: 
Crataegus
Laji: 
douglasii
Koko: 
7–12 m.
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikan länsiosat.
Kuvaus: 
Leveälatvuksinen pikkupuu tai iso pensas. Lyhyet orat, leveänsoikeat lehdet ja ruotien kannoissa pienet, varhain karisevat korvakkeet. Upea, kirkkaanpunainen syysväri ja kiiltävänmustat marjat.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen paikka, vaatimaton kasvupaikan suhteen. Menestyy myös savi- ja hiekkamailla.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VI.

Crataegus grayana - aitaorapihlaja

Kasvitieteilijä Pietari Kalm toi 1700-luvulla Amerikan tutkimusmatkaltaan Suomeen aitaorapihlajan, joka edelleen on Suomen yleisimmin viljelty orapihlajalaji ja erityisen suosittu leikattuna aitana. Muissa maissa tätä lajia ei kaupallisesti viljellä, mutta Suomessa se oli 1950- ja 1960-luvuilla eniten myyty puuvartiskasvi. Tuolloin sitä käytettiin myös pallon muotoon leikattuna pikkupuuna.

Aitaorapihlajan suosiota leikattuna aitana selittää osaltaan sen tiheä ja pysty kasvutapa ja erinomainen talvenkestävyys lähes koko maassa. Laji on kuitenkin hyvin kaunis myös kasvaessaan leikkaamattomana leveäksi pensaaksi tai pieneksi puuksi, jolloin se tekee runsaasti kukkia ja marjoja. Orapihlajat kukkivat kesäkuussa valkoisin kukinnoin. Tuuhean lehvästön lomassa piilevät pitkät, pistävät piikit, ja vielä myöhään syksyllä, lehtien jo pudottua, oranssinpunaiset marjat edelleen koristavat pensasta.

Mustilassa aitaorapihlajaa kasvaa satunnaisesti pieninä, vapaasti kasvavina yksittäispuina, jotka ovat kauniisti kukkivia. Vanhemmiten niille kehittyy orapihlajille tyypillinen maalauksellinen latvus.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Aitaorapihlaja
Heimo: 
Rosaceae
Suku: 
Crataegus
Laji: 
grayana
Koko: 
3–6 m.
Kotipaikka: 
Kanadan itäosat.
Kuvaus: 
Nopeakasvuinen, terve, tuuhea ja vapaasti kasvaessaan leveä pensas. Valkoiset, sarjamaiset kukinnot ja oranssinpunaiset, syötävät mutta jauhoiset marjat.
Kasvupaikka: 
Aurinko, runsas- tai keskiravinteinen, kuiva - tuore. Menestyy monenlaisilla kasvupaikoilla, mutta suosii aurinkoa, runsasta kalkkia, maan ravinteisuutta ja tuoreutta.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VI (VII).

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content